Oili virta vitun ählämit

Levy-yhtiön kautta julkaistuja pitkäsoittoja on pidetty merkittävinä. Omakustannealbumit eivät ole välttämättä merkittäviä. Yksittäiset kappaleet eivät yleensä ole merkittäviä. Single-äänestyksistä osa on päättynyt säilytykseen ja osa poistamiseen. Katso myös luetteloa kaikista musiikkiteosten poistoäänestyksistä vuoteen saakka. Yhtyeiden kiertueet ja esitykset tulee luetella ensisijaisesti yhtyeen tai kiertueeseen liittyvän albumin artikkelissa. Organisoidut urheilulajit, joilla on vähintään kansallinen pääsarja, mestaruusottelu tai -turnaus, ovat yleensä merkittäviä.

Merkittävyyskynnys voi ylittyä myös laajalla kansainvälisellä levinneisyydellä tai suurella kuntoharrastajien määrällä. Paikalliset urheiluseurat eivät ole merkittäviä, paitsi jos niillä on lajin tai lajikulttuurin kannalta laajempaa merkitystä, niillä on suhteellisesti paljon lajin harrastajia tai jos niiden jäsenenä on merkittäviä urheilijoita.

Nykyinen sarjataso ei voi alentaa merkittävyyttä, jos urheiluseuran edustusjoukkue on edes joskus esiintynyt lajinsa korkeimmalla sarjatasolla.

Kansallisella pääsarjatasolla urheilleet urheilijat ovat yleensä merkittäviä. Poikkeustapauksissa myös ylimmällä tai toiseksi ylimmällä divisioonatasolla urheillut urheilija voi olla merkittävä. Yksittäiset jaksot eivät juuri koskaan ole merkittäviä. Erityistä julkisuutta herättäneet tai sarjastaan itsenäisesti merkittäviä palkintoja saaneet jaksot voivat olla merkittäviä.

Muut kuin harrastelijoiden tekemät elokuvat ovat merkittäviä. Pienetkin yhdistykset voivat olla merkittäviä saamansa julkisuuden kautta. Paikalliset yhdistykset mukaan lukien urheiluseurat eivät pääsääntöisesti ole merkittäviä.

Paikallisyhdistys voi olla merkittävä, jos sillä on alansa suhteen laajempaa merkitystä tai jos se on saanut aikaan jotain merkittävää. Katso myös luettelo suomalaisten yhdistysten poistoäänestyksistä. Merkittävien tahojen julkaisemat pelit ovat merkittäviä. Nettipelit ovat merkittäviä, jos niillä on huomattava määrä pelaajia. Pelien laajennukset joita ei voi pelata erillään käsitellään itse pelin artikkelissa.

Tulevalle pelille artikkelin voi luoda, kun pelin julkaisu on lähteiden perusteella varmaa. Varhaisjulkaistut pelit voivat olla merkittäviä, jos niitä on käsitelty lähteissä huomattavassa laajuudessa.

Tietokonepelikulttuurin alkuaikojen kulttipelit ja -ilmiöt on säilytetty, vaikka ne olisikin julkaistu harrastajavoimin. Luokkien pitää olla kohdetta olennaisesti määrittäviä, satunnaiset faktat "turhat tiedot" eivät käy luokitteluperusteeksi.

Luetteloiden tulisi olla hallittavissa ja selkeästi rajatusta aihepiiristä. Luettelo saattaa kannustaa käyttäjiä uusien artikkeleiden luomiseen. Tällöin luettelo on parempi kuin luokka. Merkittävyyskynnyksen alittaneen artikkelin tietoja on voitu yhdistää osaksi laajempaa kokooma-artikkelia poistoäänestyksen jälkeenkin. Näkymät Lue Muokkaa wikitekstiä Näytä historia.

Sivua on viimeksi muutettu Wikipedia® on Wikimedia Foundationin rekisteröimä tavaramerkki. Ei uutta tutkimusta 2 Uudet äänestykset 3 Merkittävyyssuuntaviivoja 3. Pekka Turpeinen paikallisradion omistaja ja Kainuun maakuntavaltuuston jäsen Topi Piela Martin Paasi pörssiyhtiön toimitusjohtaja.

Paavo Vasala pienyrittäjä ja kaupunginvaltuutettu Timo Uusi-Kerttula. Brooke Hogan julkaissut musiikkia Mia Permanto Idols-finalisti, radiojuontaja, levytyssopimus, valtamedian huomiota mm. Ibi Love reality-ohjelman osallistuja Olli Hokkanen Palautusäänestyksen tulos: Andersen reality-ohjelman osallistuja Risto Kuoppala reality-ohjelman osallistuja, ehdokas kunnallisvaaleissa.

Virtanen Niko Korte Juhani Nummentalo. Leo Puustinen , eversti ja sotilasläänin komentaja. Jari Kytölä , eversti ja prikaatin komentaja. Tina Antamo Palautusäänestyksen tulos: Seppo Lehto Palautusäänestyksen tulos: Con Hombres säilytyksen jälkeen uudessa äänestyksessä Baarikärpänen ravintola Helsingin grillikioskit Oopperan grilli Palautusäänestyksen tulos: Kukka- ja eläinpuisto Escurial Kuopion eläinpuisto Konijänkän kotieläinpiha. Freeway Lidl Cola Salmiakkisuklaa The t.

Elämä on Kaamea kapula. Markku from Finland Räjähtävä valas. Doomilaakson tarinat Palautusäänestyksen tulos: Sheikki Amor ben Khautour. Atomiinus toistuva vieraileva hahmo Hänen Majesteettinsa Roope Ankka ja Kirje kotoa tunnettuja tarinoita Temppeliherrojen kätketty kruunu ja Musta ritari tunnettuja tarinoita.

Hortensia Roope Ankan hevonen. Savolainen Sami Helle Ilari Hämäläinen. Romaanini eivät synny tyhjiössä, vaan haluan olla jatkuvasti yhteydessä muuhun kirjallisuuteen. Ennen kuin Kerangal aloittaa uuden romaanin kirjoittamisen, hän kokoaa minikirjaston, joka pysyy hänen tukenaan ja turvanaan niin kauan, kunnes viimeiset vedokset lähtevät kustantamoon. Se on hänen kirjallinen soittolistansa, ja siihen sisältyvät teokset ovat hänen matkakumppaneinaan romaanin kirjoittamisen ajan. Kerangalin kirjallinen soittolista ei koostu pelkästään romaaneista, novelleista ja runoista.

Samassa pinossa niiden kanssa ovat historialliset, filosofiset ja yhteiskunnalliset teokset sekä teknistä sanastoa vilisevät erikoisalojen ammattikirjat.

Olen Kerangalin kanssa samoilla linjoilla, vaikka minulla kirjalliset soittolistat syntyvät spontaanimmin. Kun katson omia teoksiani kirjahyllyssäni, muistan elävästi, mitä kirjoja luin niitä tehdessäni. Se, mitä luin, mahdollisti sen, minkä kirjoitin. Olen kiitollinen kaikista niistä äänistä, joille olen kirjailijantyössäni altistunut, olivat ne kauno- tai tietokirjailijoiden ääniä.

Mitä useammille altistun, sen parempi. Kirjoittaminen, aivan kuten lukeminen, on vaikutuksen alaisena olemista. Et voi koskettaa tekstilläsi toisia, ellet ole ensin itse tullut kosketetuksi. Muistiinpanoja ja ensimmäisen romaaniluonnoksen kirjoitan käsin muistikirjaan, lopullisen version kevyellä kannettavalla.

Helposti mukana kulkevat välineet mahdollistavat työskentelyn kahviloissa, rannoilla, junissa ja missä tahansa, kun koti väistämättä tuntuu hetkittäin liian ahtaalta. Yritän kirjoittaa viitenä päivänä viikossa.

Aamupäivällä ja varhain iltapäivällä tekstiä tulee yleensä parhaiten, kun aivot ovat hereillä ja toivottavasti hyvin nukutun yön jäljiltä virkeät. Aamu alkaa isolla kupillisella, ja kun istun näppäimistön ääreen, on käsillä oltava seuraava. Kahvinjuonti on ehkä se kaikkein pakollisin rituaali, jota ilman on hyvin vaikea tarttua työhön. Etenemistahtini on aika tasainen. Vaadin itseltäni vähintään yhden sivun verran kirjoitusta päivässä, ja vain hyvin harvoin kirjoitan enemmän kuin kolme sivua.

Pitää osata lopettaa ajoissa silloinkin, kun työ tuntuu vetävän. Silloin ainakin tietää, mitä seuraavana päivänä tekee, eikä tarvitse jumittua paikoilleen kovin usein. Hukkapäivät jäävät siksikin vähäisiksi, että minulla on aina pari kolme eri vaiheissa olevaa tekstiä tekeillä. Jos yksi käsikirjoitus tuntuu vaikealta, voi tehdä vaikka taustatutkimusta toiseen.

Luovuus on kuin hengittämistä: Taustatöiden tekeminen ja muu maailman tarkastelu ovat sitä sisään hengittämistä. Itsestäni tuntuu, että hengityksen pidättäminen vaatisi enemmän pakottamista kuin hengittäminen. Erilaiset — vaihtelevat — työtavat vain varmistavat, että henki kulkee. Kun on oikein inspiroituneessa tilassa, tuntuu melkein siltä kuin ei kirjoittaisi itse.

Kuin kirja kirjoittaisi itse itsensä: On yhtaikaa innoissaan, hämmentynyt ja kiitollinen, että on saanut jotenkin osallistua luomisprosessiin. Kirjoitan yleensä käsin, mutta toisinaan myös tietokoneella. Näin ollen kirjoittamiseen tarvitsen kattilan, mutteripannun, kynän ja tietokoneen. Kirjoitan kotona pienessä työhuoneessani. Joskus haen päiviini vaihtelua menemällä Jyväskylän yliopiston kirjaston tiloihin. Kirjoitan päivittäin maanantaista perjantaihin.

Aloitan kirjoittamisen yhdeksältä ja katkaisen työpäivän menemällä lounaalle yhden ja kahden välillä. Sen jälkeen editoin tekstejäni kahvilassa tai kirjastossa, kunnes neljän—viiden aikoihin työpäivä loppuu siihen, että luen sähköpostini.

Yleensä minulla on aina jokin kirjoittamisen suunnitelma, josta teen mielelläni poikkeuksia. Etenkin runot syntyvät usein ennakoimatta, ja niille on annettava tilaa. Muiden lajien kanssa suunnitelmat pitävät paremmin. Pidän kirjoittamisesta valtavasti, ja syntyvä teksti tuottaa tietenkin iloa. Silloin harvoin, kun mitään ei synny, vältän turhautumisen muokkaamalla puolivalmiita tekstejäni.

En usko minkäänlaiseen luovuuteen pakottamiseen. Luovuus tarvitsee tilaa ja aikaa, ja siksi minulla on työhuone ja päivät rauhoitettu kirjoittamista varten. Toisinaan kuuntelen musiikkia, tanssinkin vähän. Teen hauduttaminen on ehdoton aloitusrituaalini. Vihreä tee on parasta kirjoitusteetä. Rituaalit auttavat siirtymään arjesta fiktion todellisuuteen ja tarkkaan sanojen vivahteiden maisteluun. Kirjoitan joka arkipäivä, ellen sitten ole työasioissa jossakin, esimerkiksi kouluvierailulla.

Parhaiten kirjoittamiseen sopivat aamupäivä ja iltapäivän tunnit, jolloin olen jo päässyt hyvin vauhtiin. En yleensä suunnittele tekstiäni kovin tarkkaan, vaan se muotoutuu omassa rytmissään, useissa uudelleen kirjoituksissa.

Tarkat ennakkosuunnitelmat tuntuvat kahlitsevilta, sillä haluan itsekin seikkailla ja antaa alitajunnan johdattaa. Kirjoitan niin kuin maalaisin taulua: Kun teksti pääsee valloilleen, aika katoaa. Pää on toisessa todellisuudessa ja tuntuu, että osaan luovia siellä eteenpäin.

Arkitodellisuuteen paluu tuntuu sumuiselta. Kun tekstiä ei synny, olo muuttuu epävarmaksi: Sitten vain keskityn viilaamaan vanhaa tekstiä tai tekemään taustatyötä.

Kirjan tekemiseen kuuluu kuitenkin monenlaista ajattelua. Silloin pää alkaa helposti kehrätä tarinoita, jotka eivät kaiken hälyn seassa pääse ääneen. Pitkät kävelyt ja junamatkat ovat minulle myös hyviä luovuuden herättelijöitä. Ja se, että sitkeästi vain kirjoittaa, pitää itsensä siis liikkeessä. Yleensä tekstistä alkaa vähitellen jotakin kiinnostavaakin pilkottaa.

Jumien avaajana toimivat myös musiikki ja kuvataide. Erittäin hyvä apu ovat myös toisten kirjoittamat tekstit, varsinkin runous. Jokin satunnainen sana tai lause saattaa auttaa pääsemään takaisin kirjoittamisen virtaan. Ehkä tärkeintä kirjan tekemisessä on kuitenkin usko omaan ammattitaitoon. Kun ennenkin on kirja syntynyt, niin sellainen syntynee lopulta tälläkin kertaa. Mila Teräksen Jäljet-romaani taiteilija Helene Schjerfbeckistä ilmestyy maaliskuussa.

Haluatko tieten tahtoen tehdä heilasi hulluksi - vai toimitko tiedostamattasi? Ristiriitaiset viestit, piiloaggressiivisuus ja marttyyrin rooli saavat kanssaihmiset ärsyyntymään, jopa raivon partaalle. Syyllistämällä hallitseminen sopii ehkä kuusivuotiaan ohimeneväksi kokeiluksi, mutta ei aikuisen ihmisen elämäntavaksi.

Ihmisillä on varastoissaan yllättävän monta tapaa käydä toistensa hermoille. Hermoille käymisen konsteista kertoo psykiatri, kirjailija Claes Andersson Leena Mattilan toimittamassa Tiedekahvilassa. Ohjelma on uusinta vuodelta , kun Andersson sai Suomalaisen Lääkäriseuran Kulttuuripalkinnon.

Joka vuosi Suomessa kirjoitetaan varovaisestikin arvioiden puoli miljoonaa sivua kaunokirjallisuutta, jota kukaan ei tule kustantamaan. TBT Perinteinen yritysjargon - siis suomeksi hölynpöly - elää ja voi hyvin. Itävaltalais-englantilainen filosofi Ludwig Wittgenstein totesi jo sata vuotta sitten, että "Minkä ylipäänsä voi sanoa, sen voi sanoa selvästi, ja mistä ei voi puhua, siitä on vaiettava".

Ja jos totta puhutaan, tietokoneidensa ääreen juurtuneet toimistotyöntekijämme ovat nähneet oikean jumppakepin viimeksi vuonna He eivät kerta kaikkiaan tule toimeen keskenään. Joululahjasuunnittelu ei mennyt ihan putkeen - suomalaisen isoäidin tarina leviää somessa. Mies löysi tassuistaan jäätyneen kissan talonsa edestä - tarjosi otukselle kodin. Äidistä lasten nukeilla oli liikaa meikkiä - muokkasi kasvot uusiksi.

Potilas kuoli Vuosaaren terveysaseman tiskille. Erika Vikman myöntää vihdoin: Yllättävä veto - X Factor -voittaja ei tehnytkään sopimusta Simon Cowellin kanssa. Jouko rakensi valtavan olkilinnan, sivullinen usutti tarkastajan paikalle: Seksuaalista suuntautumista kuvaavasta uudesta termistä kiistellään. Kokoomuksen Hjallis Harkimolta tiukka kannanotto: Blac Chyna seksikkäässä pitsibodyssa - pepun muoto hämmentää.

Patrik Laine heitteli pelinkin aikana herjaa Aleksander Barkoville. Lapsiperheen kolaroidut turvaistuimet päätyivät myyntiin Autovahinkokeskukseen - "Näin ei olisi missään nimessä pitänyt käydä". Venäjä yritti junailla Leijonille hullun ohjelman - Marjamäeltä tiukka ei: Lapset isojen koiriensa kanssa - katso ihanat kuvat. Perhe pelasti pikkuruisen kissanpennun - kissa osoittautui harvinaiseksi kalastajakissaksi. Koirat haistoivat omistajansa isoäidin tuoksun - ilahtumisvideo leviää. Tuntematon lähetti Esther-possulle hatun - nyt otus pääsee taas ulkoilemaan.

Surullisten Kermit-meemien tausta selvisi - takana suomalainen vuotias. Omistaja keksi luovan tavan hemmotella kissaansa - katso kuvat. Käytämme Alma Median sivustoilla evästeitä. Jatkamalla hyväksyt evästeiden käytön. Väkevimmin osoitat sananvapautemme laveuden hyökkäämällä internetissä alatyylisesti sellaisia ihmisiä vastaan, jotka ovat eri mieltä kanssasi eli väärässä.

Lähteyttämisen kanssa ei ole niin tarkkaa, koska plagioinnista ei juuri koskaan jää kiinni. Niille taitamattomille reppanoille, jotka silti jäävät, toteaisin omin sanoin: Onko mitään ärsyttävämpää kuin turhanaikaiset retoriset kysymykset? Superlatiivit ovat ihan parhaita!! Ja muista, ettei viestiä voi kyllin tehostaa huutomerkein!!!

Niistä ei ikinä synny koomista vaikutelmaa. Priljeerauksella on nyt momenttum. Hyvä kirja ei katso tekijän sukupuolta, kuuluu selitys. Ja siksi onkin erikoista, että enemmistö miehistä ei lue naisten kirjoittamia teoksia, kirjoittaa Maria Pettersson.

Äidinkielentunnilla koko Suomalais-venäläisen koulun 6B-luokan piti lukea sama kirja. Se oli meistä hauska idea. Meillä oli paljon ehdotuksia: Muumi-kirjat, Pikku vampyyri -sarja, Neiti etsivä -sarja, Tuija Lehtisen nuortenkirjat, Hullu luokka -sarja.

Mikään niistä ei kelvannut. Opettaja valitsi meille H. Rider Haggardin vuonna ilmestyneen romaanin Kuningas Salomon kaivokset. En muista kirjasta juuri mitään, mutta perustelun muistan hyvin. Meidän piti lukea yli sata vuotta vanhaa äijäköörin sekoilua Afrikassa, koska pojat eivät muka tykkää lukea mitään, mitä naiset ovat kirjoittaneet. Se oli kuudesluokkalaisen mielestä väärin sanan kahdessa merkityksessä: Sittemmin olen oppinut, että väite ei ole ainakaan epätotta.

Eikä niitä yritetä miehille myöskään myydä - tarkkailkaapa joulun kirjamainoksia, tarjotaanko isin kovaan pakettiin yhtäkään naisen kirjoittamaa kirjaa? K Rowling, koska kustantajan kokemuksen mukaan naisen nimi kannessa pelästyttää nuoret pojat pois. Miksi joku tekisi päätöksen lukea vain yhden sukupuolen kirjoittamia kirjoja.

Kaunokirjallisuuden Finlandia-palkinnon tiistaina voittava teos saa enemmän mediatilaa kuin mikään muu kirja tänä vuonna, mutta jos voittajakirjan on kirjoittanut nainen, sen lukee vain harva mies.

Miehet ostavat kyllä hänen Life Drawing -romaaniaan, Black kertoo, mutta ainoastaan lahjaksi vaimoilleen ja äideilleen. Black on tietysti onnellinen, että hänen kirjaansa ostetaan, lukipa sen mies tai vaimo. Mutta miksi kummassa miehille ei tule edes mieleen lukea sitä? Se oli pari vuotta sitten pieni muoti-ilmiö — ihmiset julistivat, että seuraavan vuoden aikana he lukevat vain naiskirjailijoita tai mustia kirjailijoita tai että keskittyvät kokonaisen vuoden ajan lukemaan muita kuin valkoisten heteromiesten kirjoja.

Marcus kertoo miesten kyselleen, miksi ihmeessä hän haluaisi rajoittaa lukemistaan ja sivistystään sillä tavalla. Eihän kirjailijan sukupuolella ole väliä, ainoastaan kirjan sisällöllä! Kysymys on ihan hyvä - miksi joku tekisi päätöksen lukea vain yhden sukupuolen kirjoittamia kirjoja? Miksi ehdoin tahdoin kieltäytyä sivistymästä, laajentamasta katsontakantaansa ja kuulemasta puolen maailman näkemyksiä, kokemuksia ja kirjoituksia? Ja silti kaksi kolmannesta suomalaismiehistä tekee juuri niin.

Ei ehkä tietoisesti, mutta tekee silti. He lukevat vain miesten näkemyksiä, kokemuksia ja kirjoituksia. He eivät ole kirjasivistyneitä vaan korkeintaan puolisivistyneitä. Olen vuosien varrella kysellyt miehiltä , millaisia kirjoja he ovat lukeneet kuluneiden kuuden tai 12 kuukauden aikana. En ole toistaiseksi löytänyt yhtään miestä, joka olisi lukenut enemmän naisten kuin miesten kirjoittamia kirjoja.

Jotkut eivät lue naisia ollenkaan tai melkein ollenkaan. En tietenkään ole tehnyt tietoista päätöstä lukea lähes yksinomaan valkoihoisia kirjailijoita. Jos joutuisin selittämään lukulistaani, kuulostaisin luultavasti samalta kuin ne vähän yksinkertaiset miehet. Ensin lähes kaikki kieltävät, että sukupuolella olisi mitään merkitystä kirjan valinnassa. Seuraavaksi he sanovat, että aihe ratkaisee, ja että naiset eivät kirjoita heidän lempiaiheestaan sota, scifi, fantasia, luonnontieteet, urheilu jne.

Se ei myöskään ole totta — naiset kirjoittavat kaikista noista aiheista. Ja mikäli ne todella ovat miesten lempiaiheita, luulisi heidän haluavan tarkastella niitä monelta kantilta, myös naiskirjoittajan näkökulmasta. Jotkut puhuvat kirjoitustyylistä ja -sävystä. Onneksi ei ole olemassa yhtä naisellista kirjoitustyyliä, joka vaivaisi kaikkia naispuolisia kirjailijoita! Tätä nämä miehet eivät tietenkään tiedä, koska eivät ikinä lue naisten kirjoittamia kirjoja.

Vastaus jälkimmäiseen on ei. Kannattaa lukea kiinnostavia kirjoja. Mutta jos kuvittelee, että vain miehet kirjoittavat kiinnostavia kirjoja, on väärässä ja todennäköisesti myös seksisti. Olen pitänyt pelkkiä mieskirjailijoita lukevia miehiä — anteeksi vain — vähän yksinkertaisina. Ei osoita erityisen suurta älyä tai sivistystä, jos pystyy kiinnostumaan vain oman sukupuolensa kirjoittamista asioista.

Sitten tajusin olevani ihan yhtä urpo. Olen lukenut tänä vuonna 85 kirjaa, siis vajaa kaksi kirjaa viikossa. Laskin, kuinka monen kirjailijan ihonväri on eri kuin omani.

Entä kuinka monen uskonto on muu kuin kristitty tai ateisti? Moniko kirjailijoista kuuluu sukupuolivähemmistöön? Lähipiirin rakkaille valkoisille heteromiehille tiedoksi: Todellisuudessa hyvää syytä ei tietenkään ole. Olen ollut laiska avartamaan maailmaani, sivistymään ja nauttimaan kirjallisuudesta, jonka on luonut joku muu kuin minua itseäni muistuttava ihminen.

Ensi vuonna lupaan lukea ainakin afrikkalaisen, aasialaisen, eteläamerikkalaisen ja australialaisen kirjailijan kirjan. Kirjan, jonka on kirjoittanut muunsukupuolinen. Kirjan, jonka on kirjoittanut seksuaalivähemmistöön kuuluva. Muslimin, hindun, juutalaisen ja buddhalaisen kirjailijan kirjan.

Venäläisen, ruotsalaisen, norjalaisen ja virolaisen kirjailijan kirjan, ja kirjan, jonka on kirjoittanut vammainen saamelainen, romani ja suomenruotsalainen.

Siinä on ainakin 18 kirjaa. En tietenkään lue eteläamerikkalaisen tai hindun kirjoittamaa kirjaa vain siksi, että kirjailija on eteläamerikkalainen tai hindu. Kirjan kiinnostavuus on kaikkein tärkein kriteeri. Onneksi olen varma, että eteläamerikkalaiset ja hindut ovat kirjoittaneet läjäpäin mielenkiintoisia kirjoja, ja minun luksusongelmani tulee olemaan valita niistä kaikkein kiinnostavimmat.

Ja lähipiirin rakkaille valkoisille heteromiehille tiedoksi: Kirjoittaja on Brysselissä asuva helsinkiläinen, yrittäjä, kolumnisti, roolipelaaja ja pienten slaavilaisten kielten harrastaja. Hän avustaa Euroopan parlamentissa Miapetra Kumpula-Natria. Suomen kielessä on valtavan ilmaisuvoimainen kirosana-arsenaali. Yksi kaunokirjallisuuden kirosanamestareista on eittämättä KulttuuriCocktail perkaa, keitä muita kirosanojen taitajia suomalaisesta kirjallisuudesta löytyy.

Affektikielen sanakirjoja kirjoittava Jari Tammi on vähän pettynyt nykykirjailijoiden voimasanojen variointikykyyn. Hänen havaintojensa mukaan uudemman kirjallisuuden kirosanat painottuvat pääosin saatanaan ja vittuun.

Yllättäen Tammi ei nosta myöskään Aleksis Kiveä kovin korkealle jalustalle kiroilusanaston kehittelijänä, vaikka mielikuvitusta Kiveltä hänen mukaansa löytyykin. Pitää kuitenkin muistaa, että kiroilu on vain pieni osa kielestä.

Kiven kielenkäyttöä paheksuttiin aikanaan. Kriitikko August Ahlqvist kritisoi Seitsemän veljeksen sanastoa näin:. Myös Väinö Linnan Tuntematon sotilas on Tammen mielestä kiroilullisesti varsin tylsä, vaikka sekin herätti aikanaan kohua runsaalla voimasanastollaan. Keiltä kirjailijoilta sitten löytyy mehevää kirosanastoa?

Tammen ehdoton suosikki on Joel Lehtonen. Putkinotkossahan koko perhe siunailee, taivastelee ja käyttää lievempiä voimasanoja. Käkriäinen nousee Tammen mielessä korkealle juuri kiroilun juurevuuden, hauskuuden ja toimivuuden takia. Käkriäisen kiroilu istuu myös hyvin hänen muuhun ilmaisuunsa. Toinen Jari Tammen suosikki on vuonna julkaistu Volter Kilven Alastalon salissa , jota pidetään yhtenä suomalaisen kirjallisuuden merkittävimmistä teoksista.

Sen voimasanailu on kekseliästä ja nerokasta. Näin puhisee Pukkila, kirjan yksi päähenkilö:. Vaikka voimasanat ovat olleet mukana suomalaisessa kirjallisuudessa sen varhaisista vaiheista lähtien, suomalaisen kirjallisuuden kirosanastoa on tutkittu vielä varsin vähän. Joitakin tutkimuksia toki on. Esimerkiksi Minna Hjort valmistelee parhaillaan väitöskirjaa kirosanojen käytöstä ja kääntämisestä nykykirjallisuudessa. Eliisa Pitkäsalo on tutkinut kaunokirjallisen puheen agressiivisuutta.

Eliisa Pitkäsalon keskeinen havainto hänen aineistonsa perusteella oli, että klassikoissa on käytetty lievempiä ja enemmän uskonnollisperäisiä ilmaisuja kuin nykyään.

Nykykirjallisuudessa kirosanat voivat olla hyvinkin maallisia ja vahvoja. Perkele on aiemmin koettu jopa saatanaa vahvemmaksi sanaksi ja se on usein naamioitu kirjallisuudessa p-keleeksi.

Sana on kuitenkin ajan kanssa laimentunut, ja siten yleistynyt nykykirjallisuudessa. Vittu-sana vaikuttaisi Minna Hjortin mukaan yleistyneen osaksi suomalaista kirjallisuutta luvun edetessä. Sana esiintyy esimerkiksi Hannu Salaman Juhannustansseissa. Hjortin aineiston suomalaisen nykykirjallisuuden teoksissa vittu on suhteellisesti yleisin kirosana. Hjortin mukaan vittu-sanaa varioidaan hyvin esimerkiksi Tuomas Vimman Helsinki 12 -romaanissa, joka kuvaa muun muassa liioittelevan slangin avulla helsinkiläistä mainosmaailmaa.

Toinen huomionarvoinen romaani on Hjortin mukaan Mikko Rimmisen Pussikaljaromaani. Siinä on hänen mukaansa monipuolista voimasanojen käyttöä ja sieltä löytyy myös vanhahtavia sanoja, kuten pannahinen, tulimmainen ja peijooni. Kirosanoilla haetaan tekstiin muun muassa tunteita ja puheenomaisuutta. Minna Hjortin mukaan voimasanoilla myös luonnehditaan henkilöitä ja näiden viiteryhmiä sekä luodaan ajankuvaa. Monissa kielissä keskeinen voimasanasto tulee uskonnon piiristä. Toinen tunteita herättävä aihepiiri on ollut sukupuolisanasto.

Jos oikein on haluttu hätkähdyttää, niin on yhdistetty nämä kaksi: Tosin nykypäivänä tämäkään yhdistelmä ei monia enää hätkähdytä. Jos nykykirjailijat eivät ole sankoin joukoin luomassa uutta kirosanastoa kieleen, niin mistä sitä sitten löytyy. Jari Tammi etsii eläväistä voimasanojen käyttöä sekä action-elokuvista että sosiaalisesta mediasta. Halutaan olla nokkelia ja katu-uskottavia ja kehitellään vinkeitä väännöksiä. Hiihtäjä Aino-Kaisa Saarinen osoittaa vapaalla kädellään ulos hollolalaisen omakotitalonsa avaran olohuoneen ikkunasta ja sanoo: Nyt siellä näkyy vain syksyn värjäämää epämääräistä pöpelikköä.

Mutta kun lumi peittää Hollolan maankamaran, siihen vedetään latu-ura, joka päättyy Lahden hiihtostadionin portille. Helmikuussa stadionilla hiihdetään maailmanmestaruudesta, ja vuotias Saarinen on luonnollisesti Suomen vahvimpia mitalitoivoja.

Tällä hetkellä mitalikunto on tosin vielä kuuden kilon päässä. Syypää tilanteeseen kitisee parhaillaan Saarisen varatun käden varassa. Amanda Gustafsson putkahti maailmaan viisi kuukautta sitten ja jätti 13 ylimääräistä kiloa äitinsä teräksistä kehoa pehmustamaan.

Vaikka huippu-urheilija onkin merkillinen kapistus, niin jotkut lainalaisuudet siihen sentään pätevät. Minä niin odotan sitä hetkeä, kun saan sen painoliivin pois päältä ja lähden lentoon. Saarinen ei päästänyt kuntoaan repsahtamaan raskausaikana. Hän vetäisi vielä päivää ennen synnytystä juoksulenkin miehensä Tom Gustafssonin kanssa. Sitä hetkeä ei tullut. Viimeinen lenkkikin oli ihan reipasvauhtinen reilut viisi kilometriä.

Ei se sitten pystynyt mua jättämään. Koska raskausaikana ei sentään aivan täysipainoinen harjoittelu onnistunut, Saarinen käytti luppoajan kirjan tekemiseen. Urheilutoimittaja Pekka Holopaisen kirjoittama elämäkerta Tahto ilmestyy ensi viikolla.

Tahto on oikeastaan aika itsestäänselvä nimi Aino-Kaisa Saarisesta kertovalle kirjalle. Kun Saariselta kysyy hänen suurinta vahvuuttaan urheilijana, vastaus tulee heti: Se on tarkoittanut muun muassa sitä, että hän on ollut parhaimmillaan juuri arvokisoissa.

Hänelle on myös selvää, mistä tahdonvoima on peräisin. Hänellä on kaksoissisko Maija , jonka kanssa hän kilpaili koko lapsuutensa raivokkaasti kaikessa.

Sisarusten keskinäinen kilpailu alkoi viimeistään silloin, kun vanhemmat panivat tytöille ensimmäisen kerran sukset jalkaan. Ja se tapahtui suunnilleen samalla hetkellä, kun he oppivat kävelemään. Kisa jatkui aikuisuuden kynnykselle, jolloin kahdeksan minuuttia sisartaan vanhempi Aino-Kaisa alkoi päästä selvemmin niskan päälle. Ammatti hiihdosta tuli vuonna , kun hän ensimmäisen kerran nousi palkintopallille maailmancupin osakilpailussa Oslossa.

Ammattilaisuuteen Saarisen johdatti Jarmo Riski , jonka Saarinen pyysi valmentajakseen Riski on toinen niistä valmentajista, jotka määrättiin toimitsijakieltoon Lahden vuoden MM-kisojen dopingskandaalin jälkeen. Sulla on tulosvastuu, ja sitä kautta sä voit saada siitä myös palkan. Siihen saakka olin wannabe-ammattilainen. Jamppa sai mut huomaamaan, että olin katsellut lillukanvarsia sitä ennen. Alusta saakka kävi selväksi, että hiihtomaajoukkue on kova työyhteisö.

Ensimmäisen kerran Saarinen pääsi kurkistamaan sen maailmaan vuonna , kun hänet valittiin maailmancupin osakilpailuun Holmenkollenille. Tulokas sai tulla toimeen omin avuin. Ennen kisaa huoltomies lykkäsi Saariselle sukset käteen ja komensi testaamaan niitä. Saarinen seisoi sitten huoltokopin edessä sukset kainalossa ja mietti, että mihinkähän tässä kuuluu mennä.

Seuraavana vuonna olivatkin sitten kuuluisat Lahden dopingkisat. Saarinen oli mukana ja sijoittui sprinttikisassa Dopingkäryt järkyttivät Saarista niin, että hän pohti jopa hiihtouran lopettamista. Äiti sai hänet muuttamaan mielensä. Äiti sanoi, että muiden dopingrikkomukset ovat väärä syy lopettaa. Helppoa se ei ollut. Skandaalin jälkeen sponsorit hylkäsivät hiihdon lähes täysin.

Raha oli todella kiven alla. Jos se välillä vähän kirpaisee, niin mitä sitten. Mutta jos sellaiseen ympäristöön heitettäisiin tavallinen perusjamppa, niin sellaiselle se voisi olla liikaa. Vieläkin kovemmaksi kilpailu muuttui, kun Virpi Kuitunen nykyisin Virpi Sarasvuo palasi joukkueeseen kilpailukieltonsa jälkeen vuonna Joukkueessa oli, kuten aina, selvä hierarkia.

On paras, ja sitten ne muut. Ykkönen saa parhaat huoltajat, parhaan palvelun ja erikoiskohtelun. Hän oli arvonsa tunteva ja määrätietoinen hiihtäjä, jolla oli nopea äly, terävä kieli ja pokkaa sanoa. Julkisuuteen he esittivät, että välit ovat kunnossa, mutta taustalla kipinöi. Nyt, vuosia myöhemmin, Saarinen näkee hyvätkin puolet. Se ei ollut ruusuista, mutta kehittävää se oli.

Välillä oli kaikenlaista, mutta ei musta olisi ikinä tullut näin hyvää hiihtäjää ilman Virpiä. Kyllä minä sen olen velkaa. Saarinen korostaa, että kun joukkueessa joku menestyy, niin lopulta kuitenkin kaikki hyötyvät: Menestys tuo lisää sponsorirahaa, ja siitä hyötyvät ehkä eniten ne, jotka on siellä joukkueessa heikommassa asemassa.

Silloin pystytään järjestämään parempaa leiritystä. Toisaalta kurjin tilanne urheilijalle on se, että on huipulla mutta lajin ykkönen tulee samasta maasta. Se vie kotimaassa sun mainosarvoa. Onhan siinä massiivinen hyötyero. Kyllä se otti pattiin, mutta mä otin mallia Virpistä ja katsoin, mitä se tekee paremmin. Se, että tuntuu pahalta, vie sua eteenpäin. Lopulta sitten menin ohi. On kuitenkin asioita, jotka eivät unohdu koskaan.

Saarinen muistaa ikuisesti, mitä tapahtui Liberecen MM-kisoissa, muutamaa hetkeä ennen kymmenen kilometrin starttia. Hän oli lähtöalueella ja suoritti keskittymisrituaaliaan, jonka koko maajoukkue hyvin tunsi. Hän istui maassa, silmät kiinni, kädet kiedottuna rinnan ympärille.

Mutta siitä en tykännyt alkuunkaan. En tiedä, mitä Virpi silloin ajatteli. Hurja tahdonvoima ja valtava kilpailuvietti tarkoittavat myös sitä, ettei läheisillä ole helppoa. Hän on nähnyt läheltä sen kaiken raadollisuuden. Helppoa se ei aina ole ollut. Pariskunta siirsi häitään, jotka oli suunniteltu vuodeksi , koska ankara harjoitusohjelma ja talonrakennus veivät kaiken ajan.

Seuraavana kesänä häitä juhlittiin. Häämatkalle he matkustivat Italiaan Toblachin talviurheilukeskukseen. Joka päivä tuore aviovaimo veti kaksi kovaa harjoitusta. Kirjaprojektin hankalin vaihe Saariselle oli, kun hän luki, mitä hänen vanhempansa ja sisarensa olivat sanoneet hänestä. He kertoivat, että kun heillä on sellainen malli, että omaa lasta ei saa kehua.

Asia on selvitetty, ja meillä menee ihan hyvin. Sisarusten, varsinkin kaksoissisaren, kitkerien kommenttien ajatteleminen panee Saarisen mietteliääksi. Syytökset itsekkyydestä ja läheisten hyväksi käyttämisestä eivät tietenkään tunnu hyvältä. Aina ei muista, että olen joskus jotain hyvääkin tehnyt. Ei siihen oikein osaa muuta sanoa.

Tiedän silti, että he ovat minun rakkaita siskojani. Ennenkuin riennämme tuomitsemaan täytyy kuitenkin muistaa että asiassa on aina olemassa kaksi ääripäätä. Murhaaja on tietenkin yksi ääripää. Mutta täytyy muistaa että on olemassa toinenkin ääripää: Koska syy on aina sekä ampujassa että ammutussa.

Sitäpaitsi lapset voivat olla oikein provosoivia leireillessään. Tämä on hyvä muistaa nyt kun puhumme tapahtumasta. Eikä suinkaan pidä unohtaa maahanmuuttajien roolia tragediassa. Tekijä kun oli omien sanojensa mukaan huolissaan maahanmuutosta.

Toisin sanoen jos maahanmuuttajia ei olisi, tältä tapahtumalta oltaisiin voitu välttyä. En siis missään nimessä sano että tämä tragedia on maahanmuuttajien syytä.

Mutta en myöskään sano etteikö olisi. Hanna Weseliuksen esikoisromaanissa Alma! Hän lukee internetin keskusteluketjuja eräästä yökerhotanssijattaresta. Harkitsisi sterilisaatiota ja lobotomiaa.

Haukuttua tanssijatarta ei romaanissa nimetä. Hanna Weselius sanoo ettei koskaan edes harkinnut sitä. Se, mitä haluan tuoda esiin, on se, miten me muut kohtelemme tätä henkilöä.

Weselius on poiminut sitaatit romaaniin aika lailla suoraan netistä. Ilman googlaamistakin on selvää, kuka yökerhotanssijatar on. Tietenkin Johanna Tukiainen , Tuksu, jonka julkisesta haukkumisesta osa kansaa repii itselleen outoa huvia.

Vatsansa saa kipeäksi, kun niitä lukee ja ajattelee, että miksi tämmöistä pitää olla. Että mikä saa meidät haluamaan sanoa tällaista? Weselius on lehtori Aalto-yliopistossa, tohtoriksi väitellyt valokuvataiteilija sekä lehtikuvaaja. Akateeminen nainen, joka mietti Almaa tehdessään kirjoittamisen oikeutusta myös omalla kohdallaan. Heistä, joita oli tai tai , ja jotka siepattiin yöllä makuusalistaan.

Kuljetettiin jonnekin raiskattaviksi ja tapettaviksi ja eteenpäin myytäviksi. Että voiko se tehdä niin? Weselius lisää, että valokuvaajat saavat usein saman syytöksen niskaansa, jos he yrittävät näyttää karmeuksia. Tietenkin Weselius kirjoitti nigerialaisista tytöistä, kirjoitti heistä romaaninsa toisen kappaleen. Siiderivalaaksi haukuttu suomalainen yökerhotanssijatar tai nigerialaistytöt, joiden kohtaloa on vaikea edes ajatella, eivät ole pääosassa Weseliuksen mosaiikkimaisesti koostetussa esikoisessa.

Tärkeitä he romaanissa kuitenkin ovat — ja piirtyvät samalle janalle, eri kohtiin vain. Siitä että naisen ruumis ei ole hänen omansa. Se on kaikin tavoin merkittävä osa Weseliuksen esikoisromaania — ja siitä päästään romaanin nimihenkilöön Almaan.

Siis säveltäjä Gustav Mahlerin — vaimoon Alma Mahleriin — , joka joutui tukahduttamaan oman taiteellisen lahjakkuutensa ja tyytymään osaan ensin Mahlerin ja sitten muiden miesten muusana. Weselius kertoo, että Alma löytyi kuin näkynä kuvittamaan teemoja, joita hän oli pyöritellyt pitkään mielessään. Olin makuuhuoneessani ja kuuntelin sitä ohjelmaa ja olin että herranen aika, Alma Mahler, tästä nyt lähtee.

Olin miettinyt pää kuumana, että kuinka käsitellä valtakysymyksiä ja tätä sotaa, jota käydään internetissä naisten ja miesten välillä. Että miten tätä voisi käsitellä ja ymmärtää, kun kaikki on niin kovin vereslihaista. Alma Mahler ruumiillisti ristiriitaiset teemat, eikä hänen elämäänsä tarvinnut luoja paratkoon kuvitella erikoisemmaksi kuin se oikeasti oli.

Esimerkiksi se Kokoschkan nukke, että se on oikeasti tapahtunut! Taidemaalari Oskar Kokoschkan , joka oli yksi Alman rakastajista, todella kerrotaan suhteen päättymisen jälkeen teettäneen Almasta mahdollisimman oikean ja elävän näköisen nuken, jota hän sitten ikuisti maalauksiinsa.

Romaanissa tätä ja muita Alman elämän kohtauksia tarkkailee varsin kovasanainen ja kiukkuinen kertoja, jolla on paljonkin mielipiteitä sekä Alman ruumiista että siitä, miten tämän olisi pitänyt elämänsä elää. Kertoja huutelee Almalle kehotuksia säveltää, eikä säästele sanojaan etenkään kuvatessaan Alman vartaloa. Hänelle Alma on lehmä , puuterivippa , marinoitu luumu , strutsinsulkahattuinen ongelma , joka konttaa vessaan, koska on niin kännissä.

Weselius sanoo, että kertojan poliittisesti epäkorrekteja ilmaisuja oli oikeastaan hauska kirjoittaa. Eli tuollaisia asioitahan ei saa koskaan sanoa — paitsi kun ne panee omituisen kertojahahmon suuhun. Kertojan havainnot Alman vartalosta ovat Weseliuksen mukaan sellaisia, joita miehet ja naiset ovat kautta aikojen ajatelleet ja sanoneet naisista. Kommentit vain verhotaan johonkin sellaiseen siskokeskusteluun, että sä olet ihmisenä arvokas — vaikka sulla on tuollainen kaksoisleuka.

Yksi Weseliuksen romaanin ilahduttavista asioista onkin se, että naisen ruumiillisuus on niin kouriintuntuvasti läsnä ja olemassa. Rapistuva kaula, laskeutuva leukalinja, verinen kohtu, joka istuu välillä yhden henkilön olkapäällä ja huutelee kuin Touretten syndroomaa sairastava.

Naisen ruumista on kautta historian katsottu, ja vaadittu siltä kauneutta. Hyväksymistä on ollut huomattavan paljon vähemmän. Naisenruumistaan ei ole paljon kannattanut tuoda esille, ainakaan jos on halunnut käydä täysivaltaisesta kansalaisesta. Weselius on tehnyt koko tähänastisen työuransa kuvien kanssa. Silti romaanin kirjoittaminen on pikemminkin kotiinpaluu pitkältä retkeltä kuin uusi polku. Minulla oli haamukirjoittaja, naapurin Minna, joka käytti kirjoituskonetta kun sanelin kummitustarinoita.

Yliopisto-opinnotkin Weselius aloitti yleisestä kirjallisuustieteestä. Hän opiskeli kirjallisuutta kaksi vuotta ennen kuin haki ja pääsi Taideteolliseen korkeakouluun opiskelemaan valokuvausta. Valokuvaamisen sijaan ykkössijalle nousi kirjoittaminen. Kahdenkymmenen vuoden kuvaamisen jälkeen siitä etääntyminen tuntui vaikealta, mutta toisaalta myös kevensi elämää. Weseliukselle kuvaaminen on aina ollut raskasta, kirjoittaminen kevyttä.

Kirjoittaessa on eri tavalla maailman herra. Väitöskirjaa tehdessä oli käydä hullusti myös lukemiselle. En pystynyt lukemaan proosaa lainkaan, vain runoutta.

Juoniromaanit tuntuivat sepitteeltä, eivät tosilta. Se oli hirveä tilanne, kun ihminen, joka on lukenut koko elämänsä, ei pysty lukemaan lainkaan. Ajattelin, etten selviä hengissä. Onneksi Karl Ove Knausgård tuli ja pelasti. Tästähän ovat paljon muutkin tässä ajassa, Tommi Melender esimerkiksi, puhuneet. Että miten knausgårdilainen kerronta on yhtäkkiä todemman tuntuista kuin sepite. Weselius on miettinyt paljon, mistä tällainen fiktiivisen kerronnan uskottavuuskriisi voi johtua.

Hän on päätynyt siihen, että jollakin lailla kaikki todellisuuden välittäminen on muutoksessa. Se on muutoksessa myös. Kuvaajilla on nykyään paljon erilaisia keinoja kertoa tarinoita: Tarvitaan läpinäkyvämpi tapa, kerronnan ja kertojan uskottavuuden kyseenalaistaminen. Epäluotettavia kertojia on tietenkin ollut aina, mutta tässä on vielä se tarinan murtuminen, niin kuin David Foster Wallacella , että kaikki tapahtuu jotenkin alaviitteissä.

Yhdessä päivässä tapahtuvan tekstin rihmastomainen muoto löytyi intuitiivisesti, Weselius kertoo. Ja onhan siinä totta kai ajateltu rakenne. Sellainen hieman virginiawoolfmainen sekoilu, jota tehdessä Mrs. Dalloway on ollut mielessä. Naisen ruumis, taiteilijan vapaus, maailman epäreiluus, jatkuva humanitaarinen kriisi, internetin epärealistiset todellisuuskuilut.

Kaikenlainen pamflettius ja, melkein yllättäen, loputon epätoivokin on kuitenkin Almasta kaukana. Parijonon edellä kulkee nainen, jolla on kädessään köyden pää, ja jonon perässä kulkee toinen nainen jonka kädessä köyden toinen pää on.

Tästä köydestä ne kaikki pitävät kiinni lapasillaan, ja koko ajan niistä lähtee tuo ihmeellinen pieni ääni. Ne liikkuvat eteenpäin ja levittävät vettä tihkuvaan ilmaan pyykinpesujauheen tuoksua ja niillä on jokaisella päällään neonkeltainen huomioliivi. Vaikka kaukana neonkeltaisista toukkajonoista lapsia syntyy merikelvottomiin veneisiin ja hukkuu Välimereen, eikä sille kukaan tunnu voivan mitään, niin aivan kuin, kuitenkin, olisi En näe muuta ratkaisua kuin todeta asiat ja miettiä, mitä voisi tehdä.

Mihinkään maailmanlopun maalaajien kuoroon en lähde. Yleensähän kun niin sanoo, niin muut ovat, että etkö muuta keksi. Mutta niinhän se on. Ei siitä pääse mihinkään. Totta kai maailma olisi täydellinen, jos kaikilla lapsilla olisi asiat hyvin. They seem to live on a different planet, in a whole other universe. Their striking inventiveness and originality keep raising a question of HOW.

How on earth did they come up with that? We set out on a quest to learn what makes outside-the-box thinkers tick. And with the help of science we managed to establish few of the traits creative people tend to exhibit. At a busy party, where everyone is talking and having fun, you will find them huddled up in a corner, always writing, drawing, pondering.

At school, creative children are prone to daydreaming during the lessons, with teachers throwing their hands up in despair yet again. For them, anything can serve as a source of inspiration: Building on the littlest things, these people will create a masterpiece, turn a single word into a story. Wake up at 7 a. They will work when they feel like it, eat if they have a chance or absentmindedly skip the meal altogether , and sleep where and when weariness takes its toll, even if it means spending the night at a desk.

A lot of people are afraid of loneliness, but not those who have a full set of creative bones in their body. For them loneliness is a way to hide from the aggression of the world, from the formalities that prevail in society.

Left on their own, knowing that nobody will disturb them or chase away their muse, creative people can safely enjoy themselves. Never heard of it. Faced with the concept, creative person will just stare at you in total confusion till you go away, thanks. Comfortable rhythm of a monotonous life, the circle of work — home — sleep, is the worst thing that can happen to them.

They crave adrenaline, new emotions, more or less constant motion. To come up with something new, sometimes you need to do unexpected things, even if it means putting everything on the line. Life as we know it is metaphorically painted with black and white stripes. After each incredible success a spectacular failure may follow. No inventive genius or artist is impervious to doubts and occasional slip-ups. The most important thing for creative people is to do something that gives them real pleasure.

Keep your awards and notoriety. Freedom to create and advance their work is where their true happiness lies. These people have the ability to put pieces together. Without people like that our world would be a dull, dreary place. Creative individuals encourage our development, they change us for the better. As for trying to be original and to invent the uninvented — well, this we highly recommend for everyone.

Jari Tervo on viime vuosina julkaissut omaelämäkerrallisia kirjoja, mutta nyt on luvassa jälleen historiaan ja nykypäivään linkittyvää monipolvista kerrontaa. Matriarkka seuraa inkeriläissuvun tarinaa Neuvostoliitossa, Suomessa ja Venäjällä. Kirja sivuaa myös ajankohtaisia teemoja, kuten pakolaisuutta.

Saisio kirjoittaa miehen näkökulmasta. Menestyvän asianajajan elämä järkkyy ja henkinen piina alkaa. Saisiolta on aina lupa odottaa paljon. Hän on voittanut kerran Finlandia-palkinnon ja ollut useamman kerran ehdolla.

Uudessa romaanissaan Kähkönen palaa Kuopio-sarjansa pariin. Seitsemäs Kuopio-kirja kertoo uudemmasta ajasta, mutta jälleen Kähkönen kirjoittaa siitä, minkä osaa erinomaisesti: Kalmari jatkaa muutaman vuoden takaisen Populan tarinaa. Oikeistopopulistisen puolueen johtajan Jukka Kalmarin menneisyydestä paljastuu kamalia asioita.

Kalmarissa Hassinen jatkaa maamme henkisen tilan ruotimista. Vahvasti kirjoittavan Hassisen henkilöhahmot eivät yleensä ole niitä rakastettavimpia. Juha Seppälältä voi odottaa laadukasta ja taloudellista kerrontaa. Lukemattomia kertoja Finlandia-ehdokkaana ollut Seppälä ei pidä meteliä itsestään. Ruotsissa asuva Sahlberg jatkaa muutaman vuoden takaisen Herodeksen viitoittamalla tiellä.

Nyt vuorossa on Pontius Pilatuksen tarina. Jos tyyli on sama kuin Herodeksessa , lukija voi myös Pilatuksen myötä upota syvälle antiikin maailmaan. Pulkkiselle tuttuun tyyliin uudessakin romaanissa pohditaan perhesuhteita.

Tällä kertaa palataan Berliinin muurin murtumisen aikaan. Pulkkinen on pidetty kirjailija, jonka teokset menestyvät myös ulkomailla. Hammaslääkärikäynnit johdattavat veljekset etsimään isäänsä mantereelta toiselle. Hauskasti ja osuvasti kirjoittava Miika Nousiainen on myös teatterien suosiossa. Hänen kaikki romaaninsa on dramatisoitu näyttämölle. Myös Juurihoito nähdään Kansallisteatterin lavalla.

Ensi-ilta on jo tänä syksynä. Statovci voitti esikoisteoksellaan Kissani Jugoslavia Helsingin Sanominen kirjallisuuspalkinnon. Hienolla ja omaperäisellä tyylillä kirjoittava Statovci kirjoittaa myös uudessa teoksessaan siirtolaisuudesta ja ulkopuolisuudesta. Nilsiäläinen Antti Heikkinen kuvasi palkitussa esikoisromaanissaan Pihkatappi uskottavasti maaseutua. Myös uudessa romaanissa liikutaan syrjäseuduilla.

Matkamies maan kuvaa maaseudun nykytilaa. Heikkisen pari vuotta sitten kirjoittama Juice-elämäkerta oli valtaisa menestys. Elokuvakäsikirjoittajana ja ohjaajana tunnetun Forsströmin esikoisteos on novellikokoelma. Tarinat kertovat rakkaudesta ja onnen tavoittelusta. Romaani on saanut nimensä Gustav Mahlerin Alma-vaimolta. Weselius kuvaa Alman ja nykypäivän naisten kautta naisen asemaa ja taiteilijuutta. Valokuvaukseen ja kuvajournalismiin perehtynyt Weselius on ennen ensimmäistä romaaniaan voittanut useita kirjoituskilpailuja.

Lempi sijoittuu Lapin sodan aikaan, mutta tapahtumia eivät hallitse sota vaan rakkaus. Kuusamossa äidinkielenopettajana toimiva Rytisalo tuntee ja osaa kuvata Lapin maisemaa. Hän on myös kirjabloggaaja.

Japanilaisella Haruki Murakamilla on oma vankka lukijakuntansa. Tällä kertaa luvassa ei ole tiiliskiveä, vaan erilaisia tarinoita rakastamisen vaikeudesta. Siitä onkin jo kohta kymmenen vuotta, kun Harry Potteria on viimeksi julkaistu. Nyt tulossa on Lontoossa pyörivän näytelmäversion suomennos. Kääntäjänä on jälleen Jaana Kapari-Jatta.

Odotukset kirjan myynnin suhteen ovat korkealla, sillä parinkymmenen vuoden kuluessa Potterit ovat lumonneet melkoisen joukon lukijoita. Kun kuusiosainen Taisteluni -sarja saatiin päätökseen, niin uutta pukkaa jo. Knausgårdilta alkaa uusi neliosainen sarja, jossa on merkintöjä vuoden jokaiselle päivälle. Sarjan toinen osa Talvesta julkaistaan myös syksyn kuluessa.

Nyt tiedetään, kuka esittää Suomen Officen eli Konttorin hauskimman roolin. Parhaillaan kuvattavassa sarjassa toimiston huvittamisvimmaista pomoa esittää Sami Hedberg , joka ainakin ulkonäöltään muistuttaa jossain määrin BBC: Nähtäväksi jää, missä määrin Hedberg muilla avuillaan onnistuu brittinäyttelijän saappaita täyttämään.

Syynä on elokuvista tuttu termi everyman — eli jokamies — joka tarkoittaa katsojan kannalta samastuttavinta hahmoa. The Officen pomon tapauksessa näitä ominaisuuksia ovat järjetön miellyttämishalu, vääristynyt minäkuva ja todellisuudentaju sekä pidättelemätön energia. Kaikki kunnia vastaavia ominaisuuksia omaaville suomalaisjohtajille, mutta ehkä aika harva heistäkään pystyy Brentin tai amerikkalaissarjan Michael Scottin hahmoon täysillä samastumaan. Vastaus on Tim Canterbury, Martin Freemanin esittämä nuorehko myyjä, jota ei työnteko ei niin nappaa, mutta joka pysyy firmassa, koska ei oikein parempaakaan keksi.

Noppalukemina hän ajattelee elämänsä olevan noin tällä hetkellä kolmosen arvoista, mutta kutosen heittäminenkin epäilemättä onnistuisi, jos vain uskaltaisi heittää.

Apaattinen Tim tietää olevansa fiksu ja hukkaavansa lahjojaan, muttei pysty tarvittaviin muutoksiin. Sen sijaan hän pakenee epävarmuuttaan turhautumistaan huumoriin. Vino hymy suupielessä hän seuraa paitsi koheltavaa pomoaan myös neuroottista ja sotahullua kollegaansa Gareth Keenania, jota riivaa jatkuvilla käytännönpiloillaan.

Myös koulutustasoltaan Tim sopii jokamiehen rooliin. Hän on yliopistoon paluusta haaveileva drop-out, keskiluokkainen kapinallinen, joka suhtautuu ironisella varauksella sekä yläluokkaisiin juppeihin että varastoduunareihin, ja ne myös ärsyttävät häntä.

Osa näistä ihmisistä kuuluu työväenluokkaan; niinpä täällä saattaa olla persvakoja näkyvillä. Etsikää siis itsellenne pari, jota tartutte kädestä, älkääkä puhuko kenellekään. Työpäiväänsä piristääkseen Tim tekee käytännön piloja ja haaveilee vastaanottovirkailijasta. Rakkauselämästään hän ei halua keskustella hyvästä syystä; sitä ei ole. Sarjan edetessä Dawn Tinsleystä kuitenkin syntyy Timille kanssahämmästelijä, jokamiehen naispuolinen vastine, johon katsoja pystyy niin ikään samastumaan.

Melankoliseen Timiin verrattuna Jim on riemukkaampi hahmo, mutta tehtävä katsojan samastumispintana on sama. Yhdysvaltalaista konttoria on myös tehty huomattavasti brittisarjaa pidempään, mikä on antanut katsojalle mahdollisuuden kasvaa yhdessä Halpertin kanssa. Teatterikorkeakoulun kasvatti on esiintynyt aiemmin muun muassa Ryhmäteatterissa.

Viisitoistavuotiaana saatoin helposti lintsata koulusta lähteäkseni ryyppäämään. Harrastin suojaamatonta seksiä täysi-ikäisen ja työttömän poikaystäväni kanssa. Olin taitava taskuvaras ja näpistelijä. Köyhyystutkija Maria Ohisalo ja kuntapoliitikko Iisakki Kiemunki ovat kertoneet rankasta perhetaustastaan.

Osa on pärjännyt myös hienosti elämässään. Loppujen lopuksi kaikki on niin sattumasta kiinni. Tutkitusti nimittäin pärjääminen elämässä ei ole vain itsestä kiinni.

.

Thai hieronta kuopio ilmaisia eroottisia elokuvia

Hän kertoo, että kannustusviestien määrä esimerkiksi Facebookissa on ollut uskomaton viimeisen uhkausviestin jälkeen. Suldaan julkaisi viestin Facebook-seinällään.

Hän myös julkaisi sotaveteraani Eero Blåfieldiltä Facebookissa saamansa viestin: Ikäviä nämä sinuun kohdistuvat uhkaukset. En hyväksy niitä ollenkaan. Se on vain niin, että näitä "hulluja" on joka maassa.

Toivon kovasti, että saisit rauhassa hoitaa omat asiasi. Suldaan sanoo toimittaneensa pahimmat uhkaukset poliisille, ja osa myös tutkinnassa. Vihreiden kansanedustaja, kuntavaaliehdokas Ozan Yanar on saanut osansa uhkailuista. Hän kirjoitti torstaina Facebook-sivullaan, että yhteiskuntaan osallistumisen pitäisi olla turvallista kaikille. Hän kirjoitti pelkäävänsä, ettei tämä ole enää itsestäänselvyys, jos vihapuheeseen ei puututa nykyistä hanakammin.

Myös julkaisi viimeisimmän saamansa vihaviestin. Ullakkohuone, jonka ikkunasta näkyy meri tai männynlatvoja? Kirjojen täyttämä kammio, lukulampun valokiila kirjoituskoneen näppäimillä?

Anna-Leena Härkönen taas työskentelee usein Ekbergin kahvilassa, vakiopöydässä. Toiset kirjailijat suosivat päin vastoin ikkunattomia kellareita, komeroita.

Joillain on todellisia miesluolia. Nuortenkirjailija Markku Karpio asuu Utössa ulkosaaristossa ja työskentelee entisen armeijarakennuksen kellarissa, jonka seinille on ripustettu kankaita ja huopia vähentämään betonin kaikua. Runoilija Tomi Kontio kirjoittaa niin ikään ikkunatta, itähelsinkiläisen kerrostaloasunnon vaatehuoneessa.

Tieteiskirjailija Risto Isomäki hakee samaa virikkeettömyyttä kesämökiltä Asikkalasta. Myös murrerunoilija Heli Laaksonen kirjoittaa entisessä komerossa, mutta koska kyseessä on lounaissuomalaisen maalaistalon ruokakomero, sieltä näkee avaran peltomaiseman. Esimerkit löytyvät viime syksyn lopulla ilmestyneestä teoksesta Mieli ja maisema , johon Anne Helttunen ja Annamari Saure ovat haastatelleet kirjailijoita näiden työskentelytavoista.

Kirja käy läpi sitä, miten 23 suomalaiskirjailijaa kerää materiaalia, pohtii ja kehittelee, sitten hioo tekstiä valmiiksi käsikirjoitukseksi. Selostukset ovat tarkkoja ja värikkäitä. Vähintään yhtä kiinnostavia ovat kuitenkin Jari Suomisen valokuvat. Ne on otettu nimenomaan paikoista, joissa kirjailijat miettivät ja kirjoittavat.

Työhuoneet ovat häkellyttävän erilaisia — vaikka kaikissa näyttääkin siivotun ennen valokuvaajan tuloa. Usein ne myös poikkeavat mielikuvista, joita kirjailijoiden teokset herättävät. Tatu ja Patu -lastenkirjahahmojen luojat Aino Havukainen ja Sami Toivonen työskentelevät steriilin näköisessä hallissa, jonka hyllyssä on pelkkiä arkistomappeja.

Lasten- ja nuortenkirjailija Harri István Mäen työhuoneessa hyllyt sentään pursuvat leluja: Myös Anja Snellmanin työhuoneessa on esineitä lapsuudesta, vanhoja karttoja, kompasseja, kirjoituskoneita ja suuri simpukkakokoelma. Moni kirjailija näyttää tarvitsevan sohvan tai nojatuolin, johon upota.

Virpi Hämeen-Anttila osti ensimmäiseen omaan työhuoneeseensa heti punaisen sohvan energiaa tuomaan. Heli Laaksoselle paras paikka kirjoittaa on puusohva tuvan nurkassa, toiselle runoilijalle Leevi Lehdolle klassinen funkislepotuoli, Le Corbusierin suunnittelema LC4. Raija Orasellakin on keksimistuoli punainen sekin , jonka hän osti huutokaupasta ja jossa ovat siitä asti syntyneet kaikkien kirjojen pohjatyöt. Ja eiköhän punainen lukutuoli löydy myös dekkaristi Outi Pakkasen kirjasto-työhuoneesta.

Myös kirjahylly kuuluu useimpiin työhuonekuviin. Anja Snellman kertoo hakeutuvansa sen luo, kun oma teksti tökkii. Silloin lempikirjat ovat opastajia ja pelastusrenkaita. Mutta entä Ekbergin kahvilassa kirjoittava Anna-Leena Härkönen?

Mieli ja maisema -kirjassa hän kertoo kirjoittavansa missä vain: On kuulemma ollut, Härkönen vastaa, mutta se ei ole tuntunut vaikuttavan kirjoittamiseen tai sen raskauteen. Haluan asua Helsingin keskustassa, enkä halunnut ottaa liian suurta asuntolainaa. Tilanne saattaa kuitenkin jossain vaiheessa muuttua: Kirjamyynti on taantunut parhaista vuosistaan, mutta kustantamoihin tulvii käsikirjoituksia ennätystahtia. Suoraviivainen johtopäätös on, että ihmiset lukevat aiempaa vähemmän mutta kirjoittavat aiempaa enemmän.

Soisin, että asia olisi päinvastoin. Lukeminen kannattaa aina, kirjoittaminen ei läheskään aina, ajateltiin asiaa sivistyksellisesti tai taloudellisesti. Hyväksi lukijaksi voi tulla kuka tahansa, hyväksi kirjailijaksi ani harva. Moni kollegani opettaa luovaa kirjoittamista. Heidän mukaansa on tuiki tavallista, että oppilaat lukevat vähän.

Eräällä kurssilla nousi vain muutama käsi, kun kurssin vetäjä kysyi, ketkä pitävät itseään ahkerina lukijoina. En voi olla hämmästelemättä. Miten joku voi kuvitella oppivansa kirjoittamaan sanataiteellisesti painokasta tekstiä, ellei lue intohimoisesti? Kirjoittaminen on lopulta vain yksi lukemisen muoto.

Gustave Flaubert ehkä liioitteli mutta ei kovin paljon väittäessään, että täytyy lukea tuhat viisisataa kirjaa voidakseen kirjoittaa yhden. Juuri ohut lukeneisuus johtaa latteaan ja kaavamaiseen kirjoittamiseen. Sanataide on sotaa kliseitä vastaan, mutta kliseitä ei tunnista ellei ole kehittänyt kirjallisia tuntosarviaan.

Ne voivat kehittyä vain lukemalla riittävästi. Luovan kirjoittamisen paradoksi on, että oma ääni syntyy altistumalla toisten, itseään parempien ja kokeneempien teksteille. Toki myös huonojen kirjojen lukeminen voi opettaa. Hän on nähnyt lukemattomia ilmaisultaan ja asetelmiltaan jalostumattomia tekstiviritelmiä, joiden jalostumattomuus johtuu nimenomaan siitä, että tekijä ei ole tarpeeksi valpas tunnistamaan tekstiinsä kätkeytyviä kliseitä.

Witold Gombrowiczin mukaan Rabelais saattoi kirjoittaa yhtä luontevasti kuin pikkulapsi kusee puunrunkoa vasten, mutta modernille kirjailijalle se ei enää ole mahdollista. Meitä ympäröivät niin vankat kirjallisen kulttuurin rakenteet, että ne heittävät valonsa ja varjonsa kaikkeen, mitä kirjoitamme, tahdoimme tai emme.

Rowling tai Sofi Oksanen. Vaikutteilta ei voi suojautua, niiltä voi ainoastaan ummistaa silmänsä, mutta silmien ummistamisesta ei koidu mitään hyvää sellaisessa toiminnassa kuin kirjoittaminen, jossa olennaista on ajatella ja ilmaista itseään paremmin, olla käyttämättä ensimmäisiä mieleen juolahtavia sanoja. Kulttuuriyhteiskunnassa elävälle vaikutteilta suojautuminen on ylipäätään mahdotonta.

Jos vaikutteet eivät tule kirjallisuudesta, ne tulevat jostain muualta, koska arkinen todellisuutemme on täynnä erilaisia narratiiveja. Viihteen, mainonnan, uutisten ja sosiaalisen median kieli ja kerronta ovat latteampia ja latistavampia kuin kaunokirjallisuuden. En väitä, että kirjoittavan ihmisen pitäisi suojautua tajuntateollisuuden pommitukselta, sellainen olisi tuskin edes mahdollista.

Romaanien, novellien, runojen ja esseiden lukeminen auttaa kuitenkin hahmottamaan sen, mikä kulttuurissamme on triviaalia ja toisteista, sovinnaisajatuksia tuottavaa, ja kirjoittamaan näitä asioita vastaan.

Hän tähdensi, ettei voisi kirjoittaa riviäkään ilman altistumista ulkoisille vaikutteille: Romaanini eivät synny tyhjiössä, vaan haluan olla jatkuvasti yhteydessä muuhun kirjallisuuteen. Ennen kuin Kerangal aloittaa uuden romaanin kirjoittamisen, hän kokoaa minikirjaston, joka pysyy hänen tukenaan ja turvanaan niin kauan, kunnes viimeiset vedokset lähtevät kustantamoon.

Se on hänen kirjallinen soittolistansa, ja siihen sisältyvät teokset ovat hänen matkakumppaneinaan romaanin kirjoittamisen ajan. Kerangalin kirjallinen soittolista ei koostu pelkästään romaaneista, novelleista ja runoista. Samassa pinossa niiden kanssa ovat historialliset, filosofiset ja yhteiskunnalliset teokset sekä teknistä sanastoa vilisevät erikoisalojen ammattikirjat. Olen Kerangalin kanssa samoilla linjoilla, vaikka minulla kirjalliset soittolistat syntyvät spontaanimmin.

Kun katson omia teoksiani kirjahyllyssäni, muistan elävästi, mitä kirjoja luin niitä tehdessäni. Se, mitä luin, mahdollisti sen, minkä kirjoitin. Olen kiitollinen kaikista niistä äänistä, joille olen kirjailijantyössäni altistunut, olivat ne kauno- tai tietokirjailijoiden ääniä.

Mitä useammille altistun, sen parempi. Kirjoittaminen, aivan kuten lukeminen, on vaikutuksen alaisena olemista. Et voi koskettaa tekstilläsi toisia, ellet ole ensin itse tullut kosketetuksi.

Muistiinpanoja ja ensimmäisen romaaniluonnoksen kirjoitan käsin muistikirjaan, lopullisen version kevyellä kannettavalla. Helposti mukana kulkevat välineet mahdollistavat työskentelyn kahviloissa, rannoilla, junissa ja missä tahansa, kun koti väistämättä tuntuu hetkittäin liian ahtaalta.

Yritän kirjoittaa viitenä päivänä viikossa. Aamupäivällä ja varhain iltapäivällä tekstiä tulee yleensä parhaiten, kun aivot ovat hereillä ja toivottavasti hyvin nukutun yön jäljiltä virkeät.

Aamu alkaa isolla kupillisella, ja kun istun näppäimistön ääreen, on käsillä oltava seuraava. Kahvinjuonti on ehkä se kaikkein pakollisin rituaali, jota ilman on hyvin vaikea tarttua työhön. Etenemistahtini on aika tasainen. Vaadin itseltäni vähintään yhden sivun verran kirjoitusta päivässä, ja vain hyvin harvoin kirjoitan enemmän kuin kolme sivua.

Pitää osata lopettaa ajoissa silloinkin, kun työ tuntuu vetävän. Silloin ainakin tietää, mitä seuraavana päivänä tekee, eikä tarvitse jumittua paikoilleen kovin usein. Hukkapäivät jäävät siksikin vähäisiksi, että minulla on aina pari kolme eri vaiheissa olevaa tekstiä tekeillä.

Jos yksi käsikirjoitus tuntuu vaikealta, voi tehdä vaikka taustatutkimusta toiseen. Luovuus on kuin hengittämistä: Taustatöiden tekeminen ja muu maailman tarkastelu ovat sitä sisään hengittämistä.

Itsestäni tuntuu, että hengityksen pidättäminen vaatisi enemmän pakottamista kuin hengittäminen. Erilaiset — vaihtelevat — työtavat vain varmistavat, että henki kulkee. Kun on oikein inspiroituneessa tilassa, tuntuu melkein siltä kuin ei kirjoittaisi itse. Kuin kirja kirjoittaisi itse itsensä: On yhtaikaa innoissaan, hämmentynyt ja kiitollinen, että on saanut jotenkin osallistua luomisprosessiin. Kirjoitan yleensä käsin, mutta toisinaan myös tietokoneella. Näin ollen kirjoittamiseen tarvitsen kattilan, mutteripannun, kynän ja tietokoneen.

Kirjoitan kotona pienessä työhuoneessani. Joskus haen päiviini vaihtelua menemällä Jyväskylän yliopiston kirjaston tiloihin. Kirjoitan päivittäin maanantaista perjantaihin. Aloitan kirjoittamisen yhdeksältä ja katkaisen työpäivän menemällä lounaalle yhden ja kahden välillä. Sen jälkeen editoin tekstejäni kahvilassa tai kirjastossa, kunnes neljän—viiden aikoihin työpäivä loppuu siihen, että luen sähköpostini.

Yleensä minulla on aina jokin kirjoittamisen suunnitelma, josta teen mielelläni poikkeuksia. Etenkin runot syntyvät usein ennakoimatta, ja niille on annettava tilaa.

Muiden lajien kanssa suunnitelmat pitävät paremmin. Pidän kirjoittamisesta valtavasti, ja syntyvä teksti tuottaa tietenkin iloa. Silloin harvoin, kun mitään ei synny, vältän turhautumisen muokkaamalla puolivalmiita tekstejäni. En usko minkäänlaiseen luovuuteen pakottamiseen.

Luovuus tarvitsee tilaa ja aikaa, ja siksi minulla on työhuone ja päivät rauhoitettu kirjoittamista varten. Toisinaan kuuntelen musiikkia, tanssinkin vähän. Teen hauduttaminen on ehdoton aloitusrituaalini. Vihreä tee on parasta kirjoitusteetä. Rituaalit auttavat siirtymään arjesta fiktion todellisuuteen ja tarkkaan sanojen vivahteiden maisteluun.

Kirjoitan joka arkipäivä, ellen sitten ole työasioissa jossakin, esimerkiksi kouluvierailulla. Parhaiten kirjoittamiseen sopivat aamupäivä ja iltapäivän tunnit, jolloin olen jo päässyt hyvin vauhtiin.

En yleensä suunnittele tekstiäni kovin tarkkaan, vaan se muotoutuu omassa rytmissään, useissa uudelleen kirjoituksissa. Tarkat ennakkosuunnitelmat tuntuvat kahlitsevilta, sillä haluan itsekin seikkailla ja antaa alitajunnan johdattaa. Kirjoitan niin kuin maalaisin taulua: Kun teksti pääsee valloilleen, aika katoaa.

Pää on toisessa todellisuudessa ja tuntuu, että osaan luovia siellä eteenpäin. Arkitodellisuuteen paluu tuntuu sumuiselta. Kun tekstiä ei synny, olo muuttuu epävarmaksi: Sitten vain keskityn viilaamaan vanhaa tekstiä tai tekemään taustatyötä. Kirjan tekemiseen kuuluu kuitenkin monenlaista ajattelua.

Silloin pää alkaa helposti kehrätä tarinoita, jotka eivät kaiken hälyn seassa pääse ääneen. Pitkät kävelyt ja junamatkat ovat minulle myös hyviä luovuuden herättelijöitä. Ja se, että sitkeästi vain kirjoittaa, pitää itsensä siis liikkeessä. Yleensä tekstistä alkaa vähitellen jotakin kiinnostavaakin pilkottaa. Jumien avaajana toimivat myös musiikki ja kuvataide.

Erittäin hyvä apu ovat myös toisten kirjoittamat tekstit, varsinkin runous. Jokin satunnainen sana tai lause saattaa auttaa pääsemään takaisin kirjoittamisen virtaan. Ehkä tärkeintä kirjan tekemisessä on kuitenkin usko omaan ammattitaitoon. Kun ennenkin on kirja syntynyt, niin sellainen syntynee lopulta tälläkin kertaa. Mila Teräksen Jäljet-romaani taiteilija Helene Schjerfbeckistä ilmestyy maaliskuussa. Haluatko tieten tahtoen tehdä heilasi hulluksi - vai toimitko tiedostamattasi?

Ristiriitaiset viestit, piiloaggressiivisuus ja marttyyrin rooli saavat kanssaihmiset ärsyyntymään, jopa raivon partaalle. Syyllistämällä hallitseminen sopii ehkä kuusivuotiaan ohimeneväksi kokeiluksi, mutta ei aikuisen ihmisen elämäntavaksi. Ihmisillä on varastoissaan yllättävän monta tapaa käydä toistensa hermoille. Hermoille käymisen konsteista kertoo psykiatri, kirjailija Claes Andersson Leena Mattilan toimittamassa Tiedekahvilassa.

Ohjelma on uusinta vuodelta , kun Andersson sai Suomalaisen Lääkäriseuran Kulttuuripalkinnon. Joka vuosi Suomessa kirjoitetaan varovaisestikin arvioiden puoli miljoonaa sivua kaunokirjallisuutta, jota kukaan ei tule kustantamaan.

TBT Perinteinen yritysjargon - siis suomeksi hölynpöly - elää ja voi hyvin. Itävaltalais-englantilainen filosofi Ludwig Wittgenstein totesi jo sata vuotta sitten, että "Minkä ylipäänsä voi sanoa, sen voi sanoa selvästi, ja mistä ei voi puhua, siitä on vaiettava".

Ja jos totta puhutaan, tietokoneidensa ääreen juurtuneet toimistotyöntekijämme ovat nähneet oikean jumppakepin viimeksi vuonna He eivät kerta kaikkiaan tule toimeen keskenään. Joululahjasuunnittelu ei mennyt ihan putkeen - suomalaisen isoäidin tarina leviää somessa. Mies löysi tassuistaan jäätyneen kissan talonsa edestä - tarjosi otukselle kodin. Äidistä lasten nukeilla oli liikaa meikkiä - muokkasi kasvot uusiksi. Potilas kuoli Vuosaaren terveysaseman tiskille.

Erika Vikman myöntää vihdoin: Yllättävä veto - X Factor -voittaja ei tehnytkään sopimusta Simon Cowellin kanssa. Jouko rakensi valtavan olkilinnan, sivullinen usutti tarkastajan paikalle: Seksuaalista suuntautumista kuvaavasta uudesta termistä kiistellään. Kokoomuksen Hjallis Harkimolta tiukka kannanotto: Blac Chyna seksikkäässä pitsibodyssa - pepun muoto hämmentää.

Patrik Laine heitteli pelinkin aikana herjaa Aleksander Barkoville. Lapsiperheen kolaroidut turvaistuimet päätyivät myyntiin Autovahinkokeskukseen - "Näin ei olisi missään nimessä pitänyt käydä". Venäjä yritti junailla Leijonille hullun ohjelman - Marjamäeltä tiukka ei: Lapset isojen koiriensa kanssa - katso ihanat kuvat.

Perhe pelasti pikkuruisen kissanpennun - kissa osoittautui harvinaiseksi kalastajakissaksi. Koirat haistoivat omistajansa isoäidin tuoksun - ilahtumisvideo leviää. Tuntematon lähetti Esther-possulle hatun - nyt otus pääsee taas ulkoilemaan.

Surullisten Kermit-meemien tausta selvisi - takana suomalainen vuotias. Omistaja keksi luovan tavan hemmotella kissaansa - katso kuvat. Käytämme Alma Median sivustoilla evästeitä. Jatkamalla hyväksyt evästeiden käytön. Väkevimmin osoitat sananvapautemme laveuden hyökkäämällä internetissä alatyylisesti sellaisia ihmisiä vastaan, jotka ovat eri mieltä kanssasi eli väärässä.

Lähteyttämisen kanssa ei ole niin tarkkaa, koska plagioinnista ei juuri koskaan jää kiinni. Niille taitamattomille reppanoille, jotka silti jäävät, toteaisin omin sanoin: Onko mitään ärsyttävämpää kuin turhanaikaiset retoriset kysymykset? Superlatiivit ovat ihan parhaita!! Ja muista, ettei viestiä voi kyllin tehostaa huutomerkein!!! Niistä ei ikinä synny koomista vaikutelmaa. Priljeerauksella on nyt momenttum.

Hyvä kirja ei katso tekijän sukupuolta, kuuluu selitys. Ja siksi onkin erikoista, että enemmistö miehistä ei lue naisten kirjoittamia teoksia, kirjoittaa Maria Pettersson. Äidinkielentunnilla koko Suomalais-venäläisen koulun 6B-luokan piti lukea sama kirja. Se oli meistä hauska idea. Meillä oli paljon ehdotuksia: Muumi-kirjat, Pikku vampyyri -sarja, Neiti etsivä -sarja, Tuija Lehtisen nuortenkirjat, Hullu luokka -sarja. Mikään niistä ei kelvannut. Opettaja valitsi meille H.

Rider Haggardin vuonna ilmestyneen romaanin Kuningas Salomon kaivokset. En muista kirjasta juuri mitään, mutta perustelun muistan hyvin. Meidän piti lukea yli sata vuotta vanhaa äijäköörin sekoilua Afrikassa, koska pojat eivät muka tykkää lukea mitään, mitä naiset ovat kirjoittaneet. Se oli kuudesluokkalaisen mielestä väärin sanan kahdessa merkityksessä: Sittemmin olen oppinut, että väite ei ole ainakaan epätotta.

Eikä niitä yritetä miehille myöskään myydä - tarkkailkaapa joulun kirjamainoksia, tarjotaanko isin kovaan pakettiin yhtäkään naisen kirjoittamaa kirjaa? K Rowling, koska kustantajan kokemuksen mukaan naisen nimi kannessa pelästyttää nuoret pojat pois. Miksi joku tekisi päätöksen lukea vain yhden sukupuolen kirjoittamia kirjoja. Kaunokirjallisuuden Finlandia-palkinnon tiistaina voittava teos saa enemmän mediatilaa kuin mikään muu kirja tänä vuonna, mutta jos voittajakirjan on kirjoittanut nainen, sen lukee vain harva mies.

Miehet ostavat kyllä hänen Life Drawing -romaaniaan, Black kertoo, mutta ainoastaan lahjaksi vaimoilleen ja äideilleen.

Black on tietysti onnellinen, että hänen kirjaansa ostetaan, lukipa sen mies tai vaimo. Mutta miksi kummassa miehille ei tule edes mieleen lukea sitä? Se oli pari vuotta sitten pieni muoti-ilmiö — ihmiset julistivat, että seuraavan vuoden aikana he lukevat vain naiskirjailijoita tai mustia kirjailijoita tai että keskittyvät kokonaisen vuoden ajan lukemaan muita kuin valkoisten heteromiesten kirjoja.

Marcus kertoo miesten kyselleen, miksi ihmeessä hän haluaisi rajoittaa lukemistaan ja sivistystään sillä tavalla. Eihän kirjailijan sukupuolella ole väliä, ainoastaan kirjan sisällöllä! Kysymys on ihan hyvä - miksi joku tekisi päätöksen lukea vain yhden sukupuolen kirjoittamia kirjoja?

Miksi ehdoin tahdoin kieltäytyä sivistymästä, laajentamasta katsontakantaansa ja kuulemasta puolen maailman näkemyksiä, kokemuksia ja kirjoituksia? Ja silti kaksi kolmannesta suomalaismiehistä tekee juuri niin. Ei ehkä tietoisesti, mutta tekee silti. He lukevat vain miesten näkemyksiä, kokemuksia ja kirjoituksia.

He eivät ole kirjasivistyneitä vaan korkeintaan puolisivistyneitä. Olen vuosien varrella kysellyt miehiltä , millaisia kirjoja he ovat lukeneet kuluneiden kuuden tai 12 kuukauden aikana. En ole toistaiseksi löytänyt yhtään miestä, joka olisi lukenut enemmän naisten kuin miesten kirjoittamia kirjoja.

Jotkut eivät lue naisia ollenkaan tai melkein ollenkaan. En tietenkään ole tehnyt tietoista päätöstä lukea lähes yksinomaan valkoihoisia kirjailijoita. Jos joutuisin selittämään lukulistaani, kuulostaisin luultavasti samalta kuin ne vähän yksinkertaiset miehet.

Ensin lähes kaikki kieltävät, että sukupuolella olisi mitään merkitystä kirjan valinnassa. Seuraavaksi he sanovat, että aihe ratkaisee, ja että naiset eivät kirjoita heidän lempiaiheestaan sota, scifi, fantasia, luonnontieteet, urheilu jne.

Se ei myöskään ole totta — naiset kirjoittavat kaikista noista aiheista. Ja mikäli ne todella ovat miesten lempiaiheita, luulisi heidän haluavan tarkastella niitä monelta kantilta, myös naiskirjoittajan näkökulmasta. Jotkut puhuvat kirjoitustyylistä ja -sävystä. Onneksi ei ole olemassa yhtä naisellista kirjoitustyyliä, joka vaivaisi kaikkia naispuolisia kirjailijoita! Tätä nämä miehet eivät tietenkään tiedä, koska eivät ikinä lue naisten kirjoittamia kirjoja.

Vastaus jälkimmäiseen on ei. Kannattaa lukea kiinnostavia kirjoja. Mutta jos kuvittelee, että vain miehet kirjoittavat kiinnostavia kirjoja, on väärässä ja todennäköisesti myös seksisti. Olen pitänyt pelkkiä mieskirjailijoita lukevia miehiä — anteeksi vain — vähän yksinkertaisina.

Ei osoita erityisen suurta älyä tai sivistystä, jos pystyy kiinnostumaan vain oman sukupuolensa kirjoittamista asioista. Sitten tajusin olevani ihan yhtä urpo. Olen lukenut tänä vuonna 85 kirjaa, siis vajaa kaksi kirjaa viikossa. Laskin, kuinka monen kirjailijan ihonväri on eri kuin omani.

Entä kuinka monen uskonto on muu kuin kristitty tai ateisti? Moniko kirjailijoista kuuluu sukupuolivähemmistöön? Lähipiirin rakkaille valkoisille heteromiehille tiedoksi: Todellisuudessa hyvää syytä ei tietenkään ole.

Olen ollut laiska avartamaan maailmaani, sivistymään ja nauttimaan kirjallisuudesta, jonka on luonut joku muu kuin minua itseäni muistuttava ihminen. Ensi vuonna lupaan lukea ainakin afrikkalaisen, aasialaisen, eteläamerikkalaisen ja australialaisen kirjailijan kirjan.

Kirjan, jonka on kirjoittanut muunsukupuolinen. Kirjan, jonka on kirjoittanut seksuaalivähemmistöön kuuluva. Muslimin, hindun, juutalaisen ja buddhalaisen kirjailijan kirjan. Venäläisen, ruotsalaisen, norjalaisen ja virolaisen kirjailijan kirjan, ja kirjan, jonka on kirjoittanut vammainen saamelainen, romani ja suomenruotsalainen.

Siinä on ainakin 18 kirjaa. En tietenkään lue eteläamerikkalaisen tai hindun kirjoittamaa kirjaa vain siksi, että kirjailija on eteläamerikkalainen tai hindu. Kirjan kiinnostavuus on kaikkein tärkein kriteeri.

Onneksi olen varma, että eteläamerikkalaiset ja hindut ovat kirjoittaneet läjäpäin mielenkiintoisia kirjoja, ja minun luksusongelmani tulee olemaan valita niistä kaikkein kiinnostavimmat.

Ja lähipiirin rakkaille valkoisille heteromiehille tiedoksi: Kirjoittaja on Brysselissä asuva helsinkiläinen, yrittäjä, kolumnisti, roolipelaaja ja pienten slaavilaisten kielten harrastaja. Hän avustaa Euroopan parlamentissa Miapetra Kumpula-Natria. Suomen kielessä on valtavan ilmaisuvoimainen kirosana-arsenaali. Yksi kaunokirjallisuuden kirosanamestareista on eittämättä KulttuuriCocktail perkaa, keitä muita kirosanojen taitajia suomalaisesta kirjallisuudesta löytyy.

Affektikielen sanakirjoja kirjoittava Jari Tammi on vähän pettynyt nykykirjailijoiden voimasanojen variointikykyyn.

Hänen havaintojensa mukaan uudemman kirjallisuuden kirosanat painottuvat pääosin saatanaan ja vittuun. Yllättäen Tammi ei nosta myöskään Aleksis Kiveä kovin korkealle jalustalle kiroilusanaston kehittelijänä, vaikka mielikuvitusta Kiveltä hänen mukaansa löytyykin.

Pitää kuitenkin muistaa, että kiroilu on vain pieni osa kielestä. Kiven kielenkäyttöä paheksuttiin aikanaan. Kriitikko August Ahlqvist kritisoi Seitsemän veljeksen sanastoa näin:. Myös Väinö Linnan Tuntematon sotilas on Tammen mielestä kiroilullisesti varsin tylsä, vaikka sekin herätti aikanaan kohua runsaalla voimasanastollaan. Keiltä kirjailijoilta sitten löytyy mehevää kirosanastoa? Tammen ehdoton suosikki on Joel Lehtonen. Putkinotkossahan koko perhe siunailee, taivastelee ja käyttää lievempiä voimasanoja.

Käkriäinen nousee Tammen mielessä korkealle juuri kiroilun juurevuuden, hauskuuden ja toimivuuden takia. Käkriäisen kiroilu istuu myös hyvin hänen muuhun ilmaisuunsa. Toinen Jari Tammen suosikki on vuonna julkaistu Volter Kilven Alastalon salissa , jota pidetään yhtenä suomalaisen kirjallisuuden merkittävimmistä teoksista.

Sen voimasanailu on kekseliästä ja nerokasta. Näin puhisee Pukkila, kirjan yksi päähenkilö:. Vaikka voimasanat ovat olleet mukana suomalaisessa kirjallisuudessa sen varhaisista vaiheista lähtien, suomalaisen kirjallisuuden kirosanastoa on tutkittu vielä varsin vähän. Joitakin tutkimuksia toki on. Esimerkiksi Minna Hjort valmistelee parhaillaan väitöskirjaa kirosanojen käytöstä ja kääntämisestä nykykirjallisuudessa.

Eliisa Pitkäsalo on tutkinut kaunokirjallisen puheen agressiivisuutta. Eliisa Pitkäsalon keskeinen havainto hänen aineistonsa perusteella oli, että klassikoissa on käytetty lievempiä ja enemmän uskonnollisperäisiä ilmaisuja kuin nykyään. Nykykirjallisuudessa kirosanat voivat olla hyvinkin maallisia ja vahvoja. Perkele on aiemmin koettu jopa saatanaa vahvemmaksi sanaksi ja se on usein naamioitu kirjallisuudessa p-keleeksi.

Sana on kuitenkin ajan kanssa laimentunut, ja siten yleistynyt nykykirjallisuudessa. Vittu-sana vaikuttaisi Minna Hjortin mukaan yleistyneen osaksi suomalaista kirjallisuutta luvun edetessä. Sana esiintyy esimerkiksi Hannu Salaman Juhannustansseissa. Hjortin aineiston suomalaisen nykykirjallisuuden teoksissa vittu on suhteellisesti yleisin kirosana. Hjortin mukaan vittu-sanaa varioidaan hyvin esimerkiksi Tuomas Vimman Helsinki 12 -romaanissa, joka kuvaa muun muassa liioittelevan slangin avulla helsinkiläistä mainosmaailmaa.

Toinen huomionarvoinen romaani on Hjortin mukaan Mikko Rimmisen Pussikaljaromaani. Siinä on hänen mukaansa monipuolista voimasanojen käyttöä ja sieltä löytyy myös vanhahtavia sanoja, kuten pannahinen, tulimmainen ja peijooni. Kirosanoilla haetaan tekstiin muun muassa tunteita ja puheenomaisuutta. Minna Hjortin mukaan voimasanoilla myös luonnehditaan henkilöitä ja näiden viiteryhmiä sekä luodaan ajankuvaa. Monissa kielissä keskeinen voimasanasto tulee uskonnon piiristä.

Toinen tunteita herättävä aihepiiri on ollut sukupuolisanasto. Jos oikein on haluttu hätkähdyttää, niin on yhdistetty nämä kaksi: Tosin nykypäivänä tämäkään yhdistelmä ei monia enää hätkähdytä. Jos nykykirjailijat eivät ole sankoin joukoin luomassa uutta kirosanastoa kieleen, niin mistä sitä sitten löytyy.

Jari Tammi etsii eläväistä voimasanojen käyttöä sekä action-elokuvista että sosiaalisesta mediasta. Halutaan olla nokkelia ja katu-uskottavia ja kehitellään vinkeitä väännöksiä.

Hiihtäjä Aino-Kaisa Saarinen osoittaa vapaalla kädellään ulos hollolalaisen omakotitalonsa avaran olohuoneen ikkunasta ja sanoo: Nyt siellä näkyy vain syksyn värjäämää epämääräistä pöpelikköä. Mutta kun lumi peittää Hollolan maankamaran, siihen vedetään latu-ura, joka päättyy Lahden hiihtostadionin portille. Helmikuussa stadionilla hiihdetään maailmanmestaruudesta, ja vuotias Saarinen on luonnollisesti Suomen vahvimpia mitalitoivoja.

Tällä hetkellä mitalikunto on tosin vielä kuuden kilon päässä. Syypää tilanteeseen kitisee parhaillaan Saarisen varatun käden varassa. Amanda Gustafsson putkahti maailmaan viisi kuukautta sitten ja jätti 13 ylimääräistä kiloa äitinsä teräksistä kehoa pehmustamaan. Vaikka huippu-urheilija onkin merkillinen kapistus, niin jotkut lainalaisuudet siihen sentään pätevät. Minä niin odotan sitä hetkeä, kun saan sen painoliivin pois päältä ja lähden lentoon.

Saarinen ei päästänyt kuntoaan repsahtamaan raskausaikana. Hän vetäisi vielä päivää ennen synnytystä juoksulenkin miehensä Tom Gustafssonin kanssa.

Sitä hetkeä ei tullut. Viimeinen lenkkikin oli ihan reipasvauhtinen reilut viisi kilometriä. Ei se sitten pystynyt mua jättämään. Koska raskausaikana ei sentään aivan täysipainoinen harjoittelu onnistunut, Saarinen käytti luppoajan kirjan tekemiseen. Urheilutoimittaja Pekka Holopaisen kirjoittama elämäkerta Tahto ilmestyy ensi viikolla. Tahto on oikeastaan aika itsestäänselvä nimi Aino-Kaisa Saarisesta kertovalle kirjalle.

Kun Saariselta kysyy hänen suurinta vahvuuttaan urheilijana, vastaus tulee heti: Se on tarkoittanut muun muassa sitä, että hän on ollut parhaimmillaan juuri arvokisoissa. Hänelle on myös selvää, mistä tahdonvoima on peräisin. Hänellä on kaksoissisko Maija , jonka kanssa hän kilpaili koko lapsuutensa raivokkaasti kaikessa. Sisarusten keskinäinen kilpailu alkoi viimeistään silloin, kun vanhemmat panivat tytöille ensimmäisen kerran sukset jalkaan.

Ja se tapahtui suunnilleen samalla hetkellä, kun he oppivat kävelemään. Kisa jatkui aikuisuuden kynnykselle, jolloin kahdeksan minuuttia sisartaan vanhempi Aino-Kaisa alkoi päästä selvemmin niskan päälle. Ammatti hiihdosta tuli vuonna , kun hän ensimmäisen kerran nousi palkintopallille maailmancupin osakilpailussa Oslossa.

Ammattilaisuuteen Saarisen johdatti Jarmo Riski , jonka Saarinen pyysi valmentajakseen Riski on toinen niistä valmentajista, jotka määrättiin toimitsijakieltoon Lahden vuoden MM-kisojen dopingskandaalin jälkeen. Sulla on tulosvastuu, ja sitä kautta sä voit saada siitä myös palkan. Siihen saakka olin wannabe-ammattilainen.

Jamppa sai mut huomaamaan, että olin katsellut lillukanvarsia sitä ennen. Alusta saakka kävi selväksi, että hiihtomaajoukkue on kova työyhteisö. Ensimmäisen kerran Saarinen pääsi kurkistamaan sen maailmaan vuonna , kun hänet valittiin maailmancupin osakilpailuun Holmenkollenille.

Tulokas sai tulla toimeen omin avuin. Ennen kisaa huoltomies lykkäsi Saariselle sukset käteen ja komensi testaamaan niitä. Saarinen seisoi sitten huoltokopin edessä sukset kainalossa ja mietti, että mihinkähän tässä kuuluu mennä. Seuraavana vuonna olivatkin sitten kuuluisat Lahden dopingkisat. Saarinen oli mukana ja sijoittui sprinttikisassa Dopingkäryt järkyttivät Saarista niin, että hän pohti jopa hiihtouran lopettamista.

Äiti sai hänet muuttamaan mielensä. Äiti sanoi, että muiden dopingrikkomukset ovat väärä syy lopettaa. Helppoa se ei ollut. Skandaalin jälkeen sponsorit hylkäsivät hiihdon lähes täysin. Raha oli todella kiven alla. Jos se välillä vähän kirpaisee, niin mitä sitten. Mutta jos sellaiseen ympäristöön heitettäisiin tavallinen perusjamppa, niin sellaiselle se voisi olla liikaa.

Vieläkin kovemmaksi kilpailu muuttui, kun Virpi Kuitunen nykyisin Virpi Sarasvuo palasi joukkueeseen kilpailukieltonsa jälkeen vuonna Joukkueessa oli, kuten aina, selvä hierarkia. On paras, ja sitten ne muut. Ykkönen saa parhaat huoltajat, parhaan palvelun ja erikoiskohtelun. Hän oli arvonsa tunteva ja määrätietoinen hiihtäjä, jolla oli nopea äly, terävä kieli ja pokkaa sanoa. Julkisuuteen he esittivät, että välit ovat kunnossa, mutta taustalla kipinöi. Nyt, vuosia myöhemmin, Saarinen näkee hyvätkin puolet.

Se ei ollut ruusuista, mutta kehittävää se oli. Välillä oli kaikenlaista, mutta ei musta olisi ikinä tullut näin hyvää hiihtäjää ilman Virpiä.

Kyllä minä sen olen velkaa. Saarinen korostaa, että kun joukkueessa joku menestyy, niin lopulta kuitenkin kaikki hyötyvät: Menestys tuo lisää sponsorirahaa, ja siitä hyötyvät ehkä eniten ne, jotka on siellä joukkueessa heikommassa asemassa. Silloin pystytään järjestämään parempaa leiritystä. Toisaalta kurjin tilanne urheilijalle on se, että on huipulla mutta lajin ykkönen tulee samasta maasta. Se vie kotimaassa sun mainosarvoa.

Onhan siinä massiivinen hyötyero. Kyllä se otti pattiin, mutta mä otin mallia Virpistä ja katsoin, mitä se tekee paremmin. Se, että tuntuu pahalta, vie sua eteenpäin.

Lopulta sitten menin ohi. On kuitenkin asioita, jotka eivät unohdu koskaan. Saarinen muistaa ikuisesti, mitä tapahtui Liberecen MM-kisoissa, muutamaa hetkeä ennen kymmenen kilometrin starttia. Hän oli lähtöalueella ja suoritti keskittymisrituaaliaan, jonka koko maajoukkue hyvin tunsi.

Hän istui maassa, silmät kiinni, kädet kiedottuna rinnan ympärille. Mutta siitä en tykännyt alkuunkaan. En tiedä, mitä Virpi silloin ajatteli. Hurja tahdonvoima ja valtava kilpailuvietti tarkoittavat myös sitä, ettei läheisillä ole helppoa. Hän on nähnyt läheltä sen kaiken raadollisuuden. Helppoa se ei aina ole ollut. Pariskunta siirsi häitään, jotka oli suunniteltu vuodeksi , koska ankara harjoitusohjelma ja talonrakennus veivät kaiken ajan.

Seuraavana kesänä häitä juhlittiin. Häämatkalle he matkustivat Italiaan Toblachin talviurheilukeskukseen. Joka päivä tuore aviovaimo veti kaksi kovaa harjoitusta. Kirjaprojektin hankalin vaihe Saariselle oli, kun hän luki, mitä hänen vanhempansa ja sisarensa olivat sanoneet hänestä. He kertoivat, että kun heillä on sellainen malli, että omaa lasta ei saa kehua.

Asia on selvitetty, ja meillä menee ihan hyvin. Sisarusten, varsinkin kaksoissisaren, kitkerien kommenttien ajatteleminen panee Saarisen mietteliääksi. Syytökset itsekkyydestä ja läheisten hyväksi käyttämisestä eivät tietenkään tunnu hyvältä. Aina ei muista, että olen joskus jotain hyvääkin tehnyt.

Ei siihen oikein osaa muuta sanoa. Tiedän silti, että he ovat minun rakkaita siskojani. Ennenkuin riennämme tuomitsemaan täytyy kuitenkin muistaa että asiassa on aina olemassa kaksi ääripäätä.

Murhaaja on tietenkin yksi ääripää. Mutta täytyy muistaa että on olemassa toinenkin ääripää: Koska syy on aina sekä ampujassa että ammutussa.

Sitäpaitsi lapset voivat olla oikein provosoivia leireillessään. Tämä on hyvä muistaa nyt kun puhumme tapahtumasta. Eikä suinkaan pidä unohtaa maahanmuuttajien roolia tragediassa. Tekijä kun oli omien sanojensa mukaan huolissaan maahanmuutosta. Toisin sanoen jos maahanmuuttajia ei olisi, tältä tapahtumalta oltaisiin voitu välttyä.

En siis missään nimessä sano että tämä tragedia on maahanmuuttajien syytä. Mutta en myöskään sano etteikö olisi. Hanna Weseliuksen esikoisromaanissa Alma! Hän lukee internetin keskusteluketjuja eräästä yökerhotanssijattaresta. Harkitsisi sterilisaatiota ja lobotomiaa. Haukuttua tanssijatarta ei romaanissa nimetä.

Hanna Weselius sanoo ettei koskaan edes harkinnut sitä. Se, mitä haluan tuoda esiin, on se, miten me muut kohtelemme tätä henkilöä. Weselius on poiminut sitaatit romaaniin aika lailla suoraan netistä. Ilman googlaamistakin on selvää, kuka yökerhotanssijatar on.

Tietenkin Johanna Tukiainen , Tuksu, jonka julkisesta haukkumisesta osa kansaa repii itselleen outoa huvia. Vatsansa saa kipeäksi, kun niitä lukee ja ajattelee, että miksi tämmöistä pitää olla. Että mikä saa meidät haluamaan sanoa tällaista? Weselius on lehtori Aalto-yliopistossa, tohtoriksi väitellyt valokuvataiteilija sekä lehtikuvaaja.

Akateeminen nainen, joka mietti Almaa tehdessään kirjoittamisen oikeutusta myös omalla kohdallaan. Heistä, joita oli tai tai , ja jotka siepattiin yöllä makuusalistaan. Kuljetettiin jonnekin raiskattaviksi ja tapettaviksi ja eteenpäin myytäviksi. Että voiko se tehdä niin?

Weselius lisää, että valokuvaajat saavat usein saman syytöksen niskaansa, jos he yrittävät näyttää karmeuksia. Tietenkin Weselius kirjoitti nigerialaisista tytöistä, kirjoitti heistä romaaninsa toisen kappaleen. Siiderivalaaksi haukuttu suomalainen yökerhotanssijatar tai nigerialaistytöt, joiden kohtaloa on vaikea edes ajatella, eivät ole pääosassa Weseliuksen mosaiikkimaisesti koostetussa esikoisessa.

Tärkeitä he romaanissa kuitenkin ovat — ja piirtyvät samalle janalle, eri kohtiin vain. Siitä että naisen ruumis ei ole hänen omansa.

Se on kaikin tavoin merkittävä osa Weseliuksen esikoisromaania — ja siitä päästään romaanin nimihenkilöön Almaan. Siis säveltäjä Gustav Mahlerin — vaimoon Alma Mahleriin — , joka joutui tukahduttamaan oman taiteellisen lahjakkuutensa ja tyytymään osaan ensin Mahlerin ja sitten muiden miesten muusana. Weselius kertoo, että Alma löytyi kuin näkynä kuvittamaan teemoja, joita hän oli pyöritellyt pitkään mielessään.

Olin makuuhuoneessani ja kuuntelin sitä ohjelmaa ja olin että herranen aika, Alma Mahler, tästä nyt lähtee. Olin miettinyt pää kuumana, että kuinka käsitellä valtakysymyksiä ja tätä sotaa, jota käydään internetissä naisten ja miesten välillä. Että miten tätä voisi käsitellä ja ymmärtää, kun kaikki on niin kovin vereslihaista. Alma Mahler ruumiillisti ristiriitaiset teemat, eikä hänen elämäänsä tarvinnut luoja paratkoon kuvitella erikoisemmaksi kuin se oikeasti oli.

Esimerkiksi se Kokoschkan nukke, että se on oikeasti tapahtunut! Taidemaalari Oskar Kokoschkan , joka oli yksi Alman rakastajista, todella kerrotaan suhteen päättymisen jälkeen teettäneen Almasta mahdollisimman oikean ja elävän näköisen nuken, jota hän sitten ikuisti maalauksiinsa.

Romaanissa tätä ja muita Alman elämän kohtauksia tarkkailee varsin kovasanainen ja kiukkuinen kertoja, jolla on paljonkin mielipiteitä sekä Alman ruumiista että siitä, miten tämän olisi pitänyt elämänsä elää. Kertoja huutelee Almalle kehotuksia säveltää, eikä säästele sanojaan etenkään kuvatessaan Alman vartaloa. Hänelle Alma on lehmä , puuterivippa , marinoitu luumu , strutsinsulkahattuinen ongelma , joka konttaa vessaan, koska on niin kännissä.

Weselius sanoo, että kertojan poliittisesti epäkorrekteja ilmaisuja oli oikeastaan hauska kirjoittaa. Eli tuollaisia asioitahan ei saa koskaan sanoa — paitsi kun ne panee omituisen kertojahahmon suuhun. Kertojan havainnot Alman vartalosta ovat Weseliuksen mukaan sellaisia, joita miehet ja naiset ovat kautta aikojen ajatelleet ja sanoneet naisista.

Kommentit vain verhotaan johonkin sellaiseen siskokeskusteluun, että sä olet ihmisenä arvokas — vaikka sulla on tuollainen kaksoisleuka. Yksi Weseliuksen romaanin ilahduttavista asioista onkin se, että naisen ruumiillisuus on niin kouriintuntuvasti läsnä ja olemassa.

Rapistuva kaula, laskeutuva leukalinja, verinen kohtu, joka istuu välillä yhden henkilön olkapäällä ja huutelee kuin Touretten syndroomaa sairastava. Naisen ruumista on kautta historian katsottu, ja vaadittu siltä kauneutta. Hyväksymistä on ollut huomattavan paljon vähemmän.

Naisenruumistaan ei ole paljon kannattanut tuoda esille, ainakaan jos on halunnut käydä täysivaltaisesta kansalaisesta. Weselius on tehnyt koko tähänastisen työuransa kuvien kanssa. Silti romaanin kirjoittaminen on pikemminkin kotiinpaluu pitkältä retkeltä kuin uusi polku. Minulla oli haamukirjoittaja, naapurin Minna, joka käytti kirjoituskonetta kun sanelin kummitustarinoita.

Yliopisto-opinnotkin Weselius aloitti yleisestä kirjallisuustieteestä. Hän opiskeli kirjallisuutta kaksi vuotta ennen kuin haki ja pääsi Taideteolliseen korkeakouluun opiskelemaan valokuvausta. Valokuvaamisen sijaan ykkössijalle nousi kirjoittaminen.

Kahdenkymmenen vuoden kuvaamisen jälkeen siitä etääntyminen tuntui vaikealta, mutta toisaalta myös kevensi elämää. Weseliukselle kuvaaminen on aina ollut raskasta, kirjoittaminen kevyttä. Kirjoittaessa on eri tavalla maailman herra. Väitöskirjaa tehdessä oli käydä hullusti myös lukemiselle. En pystynyt lukemaan proosaa lainkaan, vain runoutta. Juoniromaanit tuntuivat sepitteeltä, eivät tosilta. Se oli hirveä tilanne, kun ihminen, joka on lukenut koko elämänsä, ei pysty lukemaan lainkaan.

Ajattelin, etten selviä hengissä. Onneksi Karl Ove Knausgård tuli ja pelasti. Tästähän ovat paljon muutkin tässä ajassa, Tommi Melender esimerkiksi, puhuneet. Että miten knausgårdilainen kerronta on yhtäkkiä todemman tuntuista kuin sepite. Weselius on miettinyt paljon, mistä tällainen fiktiivisen kerronnan uskottavuuskriisi voi johtua.

Hän on päätynyt siihen, että jollakin lailla kaikki todellisuuden välittäminen on muutoksessa. Se on muutoksessa myös. Kuvaajilla on nykyään paljon erilaisia keinoja kertoa tarinoita: Tarvitaan läpinäkyvämpi tapa, kerronnan ja kertojan uskottavuuden kyseenalaistaminen. Epäluotettavia kertojia on tietenkin ollut aina, mutta tässä on vielä se tarinan murtuminen, niin kuin David Foster Wallacella , että kaikki tapahtuu jotenkin alaviitteissä.

Yhdessä päivässä tapahtuvan tekstin rihmastomainen muoto löytyi intuitiivisesti, Weselius kertoo. Ja onhan siinä totta kai ajateltu rakenne. Sellainen hieman virginiawoolfmainen sekoilu, jota tehdessä Mrs. Dalloway on ollut mielessä. Naisen ruumis, taiteilijan vapaus, maailman epäreiluus, jatkuva humanitaarinen kriisi, internetin epärealistiset todellisuuskuilut. Kaikenlainen pamflettius ja, melkein yllättäen, loputon epätoivokin on kuitenkin Almasta kaukana.

Parijonon edellä kulkee nainen, jolla on kädessään köyden pää, ja jonon perässä kulkee toinen nainen jonka kädessä köyden toinen pää on. Tästä köydestä ne kaikki pitävät kiinni lapasillaan, ja koko ajan niistä lähtee tuo ihmeellinen pieni ääni. Ne liikkuvat eteenpäin ja levittävät vettä tihkuvaan ilmaan pyykinpesujauheen tuoksua ja niillä on jokaisella päällään neonkeltainen huomioliivi. Vaikka kaukana neonkeltaisista toukkajonoista lapsia syntyy merikelvottomiin veneisiin ja hukkuu Välimereen, eikä sille kukaan tunnu voivan mitään, niin aivan kuin, kuitenkin, olisi En näe muuta ratkaisua kuin todeta asiat ja miettiä, mitä voisi tehdä.

Mihinkään maailmanlopun maalaajien kuoroon en lähde. Yleensähän kun niin sanoo, niin muut ovat, että etkö muuta keksi.

Mutta niinhän se on. Ei siitä pääse mihinkään. Totta kai maailma olisi täydellinen, jos kaikilla lapsilla olisi asiat hyvin. They seem to live on a different planet, in a whole other universe. Their striking inventiveness and originality keep raising a question of HOW.

How on earth did they come up with that? We set out on a quest to learn what makes outside-the-box thinkers tick. And with the help of science we managed to establish few of the traits creative people tend to exhibit. At a busy party, where everyone is talking and having fun, you will find them huddled up in a corner, always writing, drawing, pondering.

At school, creative children are prone to daydreaming during the lessons, with teachers throwing their hands up in despair yet again. For them, anything can serve as a source of inspiration: Building on the littlest things, these people will create a masterpiece, turn a single word into a story. Wake up at 7 a. They will work when they feel like it, eat if they have a chance or absentmindedly skip the meal altogether , and sleep where and when weariness takes its toll, even if it means spending the night at a desk.

A lot of people are afraid of loneliness, but not those who have a full set of creative bones in their body. For them loneliness is a way to hide from the aggression of the world, from the formalities that prevail in society. Left on their own, knowing that nobody will disturb them or chase away their muse, creative people can safely enjoy themselves. Never heard of it. Faced with the concept, creative person will just stare at you in total confusion till you go away, thanks. Comfortable rhythm of a monotonous life, the circle of work — home — sleep, is the worst thing that can happen to them.

They crave adrenaline, new emotions, more or less constant motion. To come up with something new, sometimes you need to do unexpected things, even if it means putting everything on the line. Life as we know it is metaphorically painted with black and white stripes. After each incredible success a spectacular failure may follow.

No inventive genius or artist is impervious to doubts and occasional slip-ups. The most important thing for creative people is to do something that gives them real pleasure. Keep your awards and notoriety. Freedom to create and advance their work is where their true happiness lies. These people have the ability to put pieces together. Without people like that our world would be a dull, dreary place.

Creative individuals encourage our development, they change us for the better. As for trying to be original and to invent the uninvented — well, this we highly recommend for everyone. Jari Tervo on viime vuosina julkaissut omaelämäkerrallisia kirjoja, mutta nyt on luvassa jälleen historiaan ja nykypäivään linkittyvää monipolvista kerrontaa. Matriarkka seuraa inkeriläissuvun tarinaa Neuvostoliitossa, Suomessa ja Venäjällä.

Kirja sivuaa myös ajankohtaisia teemoja, kuten pakolaisuutta. Saisio kirjoittaa miehen näkökulmasta. Menestyvän asianajajan elämä järkkyy ja henkinen piina alkaa. Suuren osan näin omin silmin. Sen kaasun erottaa ilmassa se on sellaista sinertävää ja pienentää tai muuttaa spektriä alemmaksi se on niin kuin eri maailmaa ja sitä ne autoilijat säikähtivät kun ajoivat liittymään. Siihen kyllä liittyy muutakin esim agregaatti pihalla rupesi käymään nopeammin se poltti kaikki laitteet.

Se vaikuttaa auton käymiseenkin ja öljypumppu vuotaa yli jarruihin jne. Sieltä ammuttiin risteykseen jossa asuin yöllä heräsin kauheisiin sähköiskuihin kummatkin jalat kouristelivat pitkän aikaa monena yönä.

Sitten ne alkoivat poltella ja turposivat kummatkin niin ettei pystynyt kävelemään yhtään. Onneksi oli puhelin kun ruoka jo loppui se kesti aina kolmisen viikkoa ennekuin ne paranivat, soitin pizzamiehen tuomaan ruokaa. Se siis tapahtui tämä ampuminen useita kertoja ja aloin hieman kyllästyä asumaan siinä joten muutin Ruotsiin.

Tuolla korttipelipaikallakin se sama tapahtui useita kertoja sen jälkeen kun Telecom tuli tuohon hälytyskeskuksen taloon joka sen paikan valvontaa kai hoiti. Se kuuluu ilmeisesti viralliseen hälytysjärjestelmään kun se on niin tarkasti valvottu. Kai sillä oli se arvo juuri luontonsa puolesta ilmoittaa koska se peli loppuu ja nythän on käynyt niin.

Sehän on sotaisa peli joten kai sen loppuminen juuri siitä varoitus on. Tämähän on maksullinen paikka jossa jokainen peli maksaa niinkuin flipperi pelihalleissa ja kaiken maailman muissakin rahaautomaatti yhdistyksen peleissä.

Olen valittanut siitä täällä ennekin että joku häiritsee internetin käyttämistä ja pelaamista mutta tämä tyyppi kassalla vaan sanoo ettei hän tiedä asiasta mitään. Tuossa aiemmin oli juttuakin siitä ettei se pysty edes järkevästi selittämään tämän laitteen toimintaa. Nyt kyllä näyttää siltä ettei tällä paikalla ole pelihalli lupia ollenkaan. Tai edes internet kahvilalupia.

Suomessa rahaautomaatti toiminta on paljon edellä tätä mielivaltaan ja hajonneisiin laitteisiin perustuvaa sekoamista. Tämä peli on muistaakseni ruotsalaisten tekemä. Ei voi luottaa rahaa vastaan. Highland lopetti ja jäi vähän ikäväkin, pelejä ja oli siellä muutenkin paremmat nahka nojatuolit.

No täältä on vaikea löytää mitään valittamista maailma on niin eri näköinen tästä ikkunasta. Taidan lopettaa koko valittamisen toistaiseksi. Siinä siis kului pariviikkoa käsi lastassa ja polvi turvoksissa kunnes yhtenä päivänä vaan sisulla poljin kauppaan niin tullessa polvi oli parantunut!

Siitä sen näkee ettei se kai ihan oikea "tauti" ole. Eilen poljin himaan päin kun yhtäkkiä meni etupyörä lukkoon. Lensin ohjaustangon yli naamalleni asfaltille. Siis mahdotontahan se on kesken ajon mutta niin vain tapahtui ja se oli kolmaskerta jo, pari muuta kertaa lensin samalla lailla ohjaustangon yli mutta ajelin silloin vain kävelyvauhtia niin ei tapahtunut mitään.

Tosin sillä edelliskerralla tutka alkoi ampua rintaan, kylkiluihin kummallekkin puolelle heti sen jälkeisenä yöna ja sitä kesti muistaakseni viikon. Omituisia "tauteja" eivät siis ole nämäkään. Nytkin tutka ampuu parasta aikaa rintaan oikealle puolelle kun istun täällä Nackan kirjastossa.

Sekään ei siis ole oikea "tauti" ja se alkoi viime yönä samalla tavalla kuin edelliselläkin kerralla. Tuo pyörän lukkiutuminen askarrutti vähän aikaa mutta jos sitä ajattelee hiukan laajemmin asioita niin huomaa että onhan niitä sähkö laitteita olemassa jos vaan joku niitä käyttää esim romurilla mutta eihän ne nyt kaupunkiin kaduille sovi tai ei niitä osaa odottaa.

Täällä on siis hyvin hyvin sekava tilanne aika vakavakin sanoisin eikä kaikenlaisten ansoitusten käytön peittely näytä enää kiinnostavan vaan niitä kaytetään suoraan. Mitään kamalaa ei tietenkään heti huomaa jos kävelee vaikka kadulla mutta kyllä tuo eilinen oli jo suora murhayritys ja tapahtui muuten vikinglinen rantatiellä kuuden maissa, huuli aukesi ja pöyrästä meni haarukka vinoon.

Meidänkin taloon se teki sellaisen omatekemän sähköatraimen kattoon iso lenkki johtoja, luulisin että se teki niitä muihinkin vanhempiin taloihin silloin kun maadoitusjohto tuli pakolliseksi tai ihan varmaan se teki ei siellä kangasalla montaa sähkömiestä ollut.

Se taitaa päästä sieltä vatialan ison sähkömuuntajan kautta liikkumaan sähköverkossa ympäri pohjoismaita. En tunne sitä sen paremmin eikä mulla ole mitään vihoja sen kanssa mutta jos se on niin hullu että tappaa useita perheitä saunoihin niillä omatekemillään kytkennöillä niin eihän se mitään syitä tarvitse.

Tosin se käytti sitä jekkua nussimiseenkin, tälläsi joitain muijia ja teki niille kakaroita kun silloin kuuskytluvun alussa ei ollut vielä ehkäisyä. Yks mun entinen hyvä kaveri on ihan sen näköinen ja soittelin sille tampereella juuri ennekuin se ampuminen tampereella alkoi.

Kun olin siellä sen "hyvän" kaverini kanssa se ampui ainakin yhtä autoa alabamassa mun nähteni niin että se törmäsi täydellä vaudilla toisen kylkeen läheisessä risteyksessä. Kauhea ulvaisu kuului ensin kun kierrokset nousi huippuun ja kun katsoin sinne se auto puhalsi täydellä vaudilla suoraan toistakatua ajavan kylkeen. Se laite pystyy kai nostamaan kierroksia ja ajamaan öljyt yli ja jarrut pettää jne.

Meidän omasta Buickista ammuttiin floridassa öljypohja puhki mutta sitten me lähdettiin los angelesiin ja siellä se ampuminen loppui. Tuli vaan mieleen että se meri kaapeli johtaa norjasta itärannikolle ja voi olla hyvin mahdollista ettei sillä Roivaisella ole mitään asiaa sinne asti.

En tunne tosiaan miestä mutta täällä on kyllä kaiken näköisiä intiaaneja niissä samoissa hommissa koko ajan ja niillä tuntuu olevan yleinen vyörytyshalu päällä eli kyllä ne täälläkin rakentaa niitä atraimia kylppäreihin ja muuallekin. Sen takia varoitin kaikkia ei tää mitään pelleilyä ole. Tämä kyseinen laite taitaa kuulua kalastuslaitteisiin. Johonkin kalastus komppanian laivoihin missä pyydystetään isompia kaloja esim norjassa, nämä toiminnot viittaavat siihen.

Tämä laite siis "tönii" ja sekoittaa vettä ja siihen leviävää kaasua ja pysäyttää isommmankin kalan ja pitää paikoillaan kun sitä ammutaan ja nostaa sen sitten pintaan. Sillä laitteella on aika helvetisti voimaa se heiluttaa ihmistäkin maalla miten sattuu. Luultavasti tälläinen laite on kyseessä kun pyöra yhtäkkiä lukkiutuu ja joku tönäisee tai ampuu jne.

Ainakin ruutanassa saaduista kokemuksista voi päätellä että ihmisen pitäisi olla vielä märkä tai hikinen ja huokoset auki jotta kaasu tehoaisi ja atrain voisi tappaa. Ruutanassa oli kaasua sieltä metsästä kauempaa tuli niillä isoilla tuulimyllyillä jotain kaasua kylään ja joku asetti yleensä ennen surmatyötä kaasupanoksen saunan eteen ja saunaan.

Edellä mainitut henkilöt jäivät monta kertaa kiinni juuri niissä puuhissa mutta silloin kukaan ei puuttunut siihen siellä kangasalla asui niin vähän ihmisiä ja kaikki nuo henkilöt olivat kunnalla tai sähkölaitoksella tms töissä ei sielläollut kai silloin ketään muita "viranomaisia".

Näin atrain saadaan toimimaan. Ovathan sen toiminnot uskomattomia ajatellen mitä se saa aikaan normaalielämässä siis tuhoa. En vain tullut ajatelleeksi ensin että Rintani on juuri parantumassa meni taas viikko voivotellessa siitä asti kun "kalastaja" yritti murhaa rantatiellä ja ampui sitten jatkuvasti rintaa siitä yöstä lähtien. Tämä laitehan näkee kaikuluotaamalla ja usein se häly on päällä juuri silloin kun sillä ammutaan. Samoin se laite toimii yhdessä muiden samanlaisten kanssa niitä voi ohjata juuri esim.

Siis puhelinlaitoksen linkkitorneja niitä vähän matalampia metalli hökötyksiä. Sellaisia laivojakin on juuri kalastuskunnilla missä on se metallikehikko torni joka toii johtoaluksena.

Nämä henkilöt ovat luultavasti kotoisin juuri norjasta tai ehkä vielä kauempaa mutta ilmiselvästi valmiiksi oppineita. Tosin täällä tukholmassa esim. Nyt näyttää tilanne täällä tukholmassa siltä että on kyseessä intiankielellä sota. Kolmannen kerran telttani nackassa poltettiin ja sen jälkeen alkoivat aseistetut äijät tulla kimppuun. Jalkaan ammuttiin yöllä metsässä marraskuussa lotta'svärdillä niin että meni tähän asti hempulaksi.

Nyt alkoi taas tänään aseilla uhkailu. Kaikki äijät puhuvat huonosti englantia ja näyttää ihan siltä että ne tulevat tuolta intiasta suoraan eu: Himmeetä väkeä, hiiviskelee yötä myöten ja kyräilee tuossa. On se kyllä niin. Pidin tuossa pienen tauon ja kävin ulkona kakalla, istun seven elevenissä eikä täällä ole vessaa niin sinne ulos tuli auto tuijottamaan.

Täytyyhän sen olla tutkalla kun ei tonne kukaan näekään ja se seurasi takaisin mua tänne kahvilaan. No selvennykseksi etten tunne niistä ketään eikä mulla ole ollut koskaan mitään riitoja täällä kenekään kanssa.

Tuskin se muhun mitenkään liittyykään. Täällä on kai joku kriisitilanne noiden maahan tulijoiden taholta. Mulla on se käsitys että poliisivoimia ajetaan alas ja niitä tulee lisää apuun tuolta niiden isämaasta aasiasta. Kaikilla noilla asukkailla mitä tossa hiiviskelee on poliisimerkki vaikka ne tuskin on edes asuneet täällä aiemmin.

Puhuu vaan ruotsia ja huonosti englantia, ei täällä kellään ole huonoa englannin kielentaitoa jos on koulun täällä käynyt. Tummaihoisia ja kiinalaisen näköisiäkin Niillä oli aikamoinen mielenosoitus tossa aiemmin kun oleskelin vielä tuossa rannassa olevassa talossa.

Siihen oven ulko puolelle tuli joka päivä paskalle ainakin pari "aikuista ihmistä" ja se tapahtui joka päivä Kun koputin ikkunaan tai hudahdin niin jotkut lähti juoksemaan pyyhkimättä tielle pakoon. Nyt kun siellä käy joskus niin ei ole pakaköntsiä pihalla. Ne aikuiset ovat kotoisin uusista kerrostaloista joita siihen juuri valmistui teollisuusalueeksi kaavoitetulle alueelle. Niillä oli kauhea sota siinä jo ennenkuin työt aloitettiin poliisit ravas joka päivä sekoomassa ja syyttelemässä jotain järjetöntä.

Niiden asuntojen pitäisi lehden mukaan maksaa vähintaa miljoona kruunua kappale mutta ei noi kyllä ole maksaneet mitään. Kaikki nää paskoojat levitti persettään siinä kakaroiden ja ihmisten nähden siinä kulkee vilkasliikenteinen kävelytie viiden metrin päässä eikä siinä ole näkösuojaa se alko tuntua lähinnä sairaalta että ne kaikki hyväksyy sen ja kokee sen jonain hyökkäyksenä ja mielenosoituksena mun elämää vastaan. Vaikka mää olin siellä sisällä rakennuksessa enkä koskaan näkösällä.

Ne on jotain tutka ohjaimisia koska ne kaikki tietää just noi jutut. Ei millään miljonäärillä ole aikaa ravata paskomassa jonkun murjun pihalle. Nyt kun mää vaihdoin paikkaa sinne nobelin viereiseen metsään sinne tuli aamulla pari muijaa aseissa ja rupesi väittämään että juuri niistä taloista on soitettu heille että voin tarvita apua.

Sieltähän mä lähdin metsään teltoille jossa mua ammuttiin jalkaan kai sillä lottasvärdillä juuri ja se meni lonkkaa myöten ihan hempulaksi. Siellä oli kyllä kova tulitus käynnissä mua ammuttiin selkään jo silloin kun mää kiipesin sinne metsä aukeelle missä mulla oli telttapaikka. Se oli poltettu ja siellä oli mun puukko jonka ne poliisiksi pukeutuneet ulkomaiset muijat nappas kun tuli rantsuun. Pystytin teltan, mulla oli sellainen pieni piilossa ja yritin sinnitellä mutta sitten yöllä se ase ampui pohkeeseen niin että koko jalka herpaantui ja meni tunnottomaksi.

Horjuin jotenkin sieltä kauemnmaksi kohti ihmiskuntaa ja lepäsin paripäivää lähellä kävelytietä ja odottelin että jalka tulisi kuntoon muttei se tullut ennenkuin nyt. Istun nyt täällä sveavägenillä internet kahvilassa. Tullessa tänne huomasin että ainakin noin joka kymmenes vastaan tulija ontuu tai vääntää jotenkin omituisesti ja niitä oli kyllä kaiken rotuisia.

Joten kai se on jokin yleishyökkäys. Tuossa oli puhetta siitä suomen konsulaatista joka kieltäytyi antamasta passia koska siellä oli jokin haku perässä mutta niinkuin sanoin ei siellä mitään ole kun ei mulla ole mitään rikoksia ruotsissa eikä suomessakaan. Eilen alkoi ammunta sellaisilla aseilla että ne on kyllä kansainvälisillä sopimuksilla kielletty sodassa, pidin muovikasseja jaloissa lenkkareiden alla ettei sukat kastu kun vettä tuli koko ajan ja kun riisuin ne niin huomasin että JO TOISEN KERRAN kummatkin jalat olivat menossa paskaksi.

Iho oli syöpymässä ja muuttumassa valkoiseksi rupuliksi. Ensimmäisellä kerralla kumpaankiin jalkapohjaan sattui yöllä niin helvetisti ihan kuin liekeissä olisi pitänyt ja aamulla ne oli sentin syvyisten valkoisten urien peittämät.

Iho oli muuttunut valkoiseksi sentin kerrokselta ja kummatkin sukat haisivat ihan älyttömästi ammoniakille. Onhan ihan selvää ettei kenkiin ja sen sisälle sukkiin kulkeudu mistään ammoniakkia joten se on ammuttu sinne ilmassa.

Näihin murhiin on myös osallisena aiemmin mainitsemieni lisäksi Ruutanassa asunut Tuominen joka toimi patologina Kangasalla ja salasi murhat, hän tosin on kai jo kuollut. Niin siellä Kangasalan tehtaalla valmistettiin mm. Juhani Kostiaisella on esimerkiksi tykki autossaan joka toimii nimenomaan korkeapaineella.

Luultavasti sillä on myös jatkuva tutkavartiointi joten on syytä olla varovainen sitä pidättäessä. Ampukaa heti jos tilanne siltä vähänkin näyttää. Älkää luottako liikaa hälytys keskuksen apuun tässä asiassa sieltä Kostiainen nimenomaan tuli alunperin sehän oli Ruutanassa niiden asuinpaikka joita Sorin poliisi asemalla oli töissä. Hullujenhuone niin siitä sanottiin. Niitä siihen porukkaan kuuluu joka puolella hulluiksihan ne on merkitty. Niin täälläkin hälytyskeskukseen Kostiainen juuri korkeapaine säiliön toimitti ja sieltä ruvettiin ampumaan.

Samoin Helsingissä Kehä 1: Paine säiliö on kannelmäen vanhan juuri silloin lopetetun esson polttoainesäiliön tilalla maahan haudattuna ja sieltä johtaa se putki sillalle. Tällä aseella kostiaiset ja niiden apurit ampuivat kymmeniä autoja tieltä ja ampuvat kai yhä. Korostan että näin itse kaiken ja voin todistaa sen myös ja että jokainen voi myös itse todeta että siellä sellainen ase sijaitsee. Myös autoilla siellä ajaneet ja vahingoittuneet tai kuolleiden omaiset. Lisäksi muistutan vielä että asevelvolvollisuus velvoittaa meita jokaista suojelemaan maatamme viholliselta.

Ruotsi ei ehkä siihen nykyisin pysty mutta suomen täytyy pystyä. Siksi vaadin että myös turhanaikainen vastaanväittely tässä asiassa pannaan ylös ja agitaattoreita rangaistaan myös. Viestimies Arto Nieminen vielä Sen säiliön tarkka sijainti on Kaarelantie 84 http: Sieltä johtaa putki sillan ali kirjokalliontietä kaarelankujalle ja sieltä heinikon alla sillalle. Se ase on helvetin vaarallinen eikä sillä oikeasti voi osoitella mitään niin ettei se hajottaisi sitä.

Muutin siitä mökistä kun näin yhden auton rysäyksen jälkeen pystyssä tolpaa vasten se savusi ja siellä oli jo käynyt tosi pahasti. Rekkoja, pakettiautoja, henkilöautoja, henkilöautoja loputon letka. Se ase on keskellä siltaa ja se oli suunnattu siihen aikaan kohti Raikukalliota ja ne autot tuhottiin siihen väliin kahteen liittymään Sellaisia aseita joka puolella mutta en tiedä onko niissä korkeapainetta.

Joka tapauksessa korkeapaine ei liity liikenteenvalvontaan mitenkään se on erittäin vaarallinen ampuma ase. Elin siellä kolmisen vuotta jokseenkin rauhassa mutta sitten alkoivat siellä rakennustyöt. Läheiseen hälytyskeskuksen entiseen rakennukseen rahdattiin korkeapaine säiliötä ja ojaa alettiin kaivaa. Siellä siis sijaitsee kuuluisa korttipelipaikan sydän jossa vanha mänty ikäänkuin lävistää nuolenlailla kalliosydämen. Jonnekin sinne korkeapaine putki vedettiin alhaalta ja sieltä ammuttiin marraskuussa telttaan niinkuin aiemmin kerroin.

Siellä juuri poltettiin myös kolme kertaa aiemmin telttani ennenkuin korkeapaine asetta oli sinne vedetty. Asuin siellä silloin tällöin kymmenen vuoden ajan täysin rauhassa ennenkuin levottomuudet alkoivat tukholmassa vakavina No siellä ei ole muuta kuin umpimetsää joten se ase vedettiin sinne minun takiani ja arvasin tietenkin silloin että kyseessä on Juhani Kostiaisen perhe joka joskus aiemmin kävi kylässä asuessamme Ruutanassa.

Sehän on pohjoismaissa kai ainoa joka niitä tekee, en tosiaan tiedä miksi se mua seuraa mutta onhan sille voinut tapahtua vaikka mitä. Nyt täällä alkaa olla mahdoton elää, tämäkin internetkahvila Sveavägenillä lopettaa ja pari muuta paikkaa sen lisäksi, jolloin tukholmassa ei ole enää pelisaleja, vain seven eleven ja muutamia muita internet kahviloita.

Edelleen mainitsen että Tehotankki on ainoita yrityksiä pohjoismaissa jotka valmistavat näitä aseita joten näitä aseita on joka puolella Pohjoismaita. Ne toimivat radioteitse ja muodostavat näkevän ja kuulevan verkon jolla voi myös ampua. Niinkuin mainitsin aiemmin auto onnettumuudet , "sairaudet", tuhopoltot, kiputilat ym tunnistamattomat ja selittämättömät vahingot, mukaanlukien työmaailma, vanhuus, lapsuus jne.

Ampumista sinänsä ei voi havaita muuten kuin kipuna tai osumina mutta ase on ase ja sen käyttäjä kuuluu aina surmata heti koska asian tila on jo niin pitkällä ettei vangitsemista enää tarvita. Nämä kaikki aseet määrätään purettaviksi ja niitä käyttäneet tai toimintaan osallistuneet surmataan tai karkoitetaan.

On aivan ilmeistä että kyseessä on ammattisotilaita aasiasta jotka soluttautuivat armeijaan, poliisiin ym muihin ammatteihin jo aiemmin ja jotka nyt tukevat vain ja ainoastaan sieltä tulevää hyökkäystä Pohjoismaita vastaan. Näin ollen heitä ei kohdella kansalaisina eikä matkailijoina vaan pelkästään maahan hyökkäävinä vihollisina. Tähän loppuun vielä korostan että Tehotankki ja sen työntekijät, sekä ABB joka on ruotsalainen samoja aseita valmista yritys ovat yksin tätä asiaa ajamassa, siihen ei kuulu koko kansa eikä armeija, niitä vastaan hyökätään valehtelemalla että kyseessä on valvonta laite joka kuuluu poliisin tai työmaavalvonnan tai vartioinnin työhön eikä kaikkia ampuva ase joka se pelkästään on.

Laitteet tuhotaan ampumalla katoilla oleviin levyihin reikä jolloin siitä katoaa paine eikä sillä voi ampua. Korkeapaine tankit pitää etsiä ja tuhota ettei niistä pääse muodostamaan verkkoa ympäristöön. Sen tekee armeijan siihen osoittama joukko osasto joka paikkakunnalla ja se voi myös koostua reserviläisista jotka itse suorittavat tehtävän.

Tukholman ja ruotsin tämän hetkisestä katastrofi tason tilanteesta voin sanoa sen verran että koska ABB ja sen yhteistyökumppanit ovat suurimpia työnantajia ovat myös hyvin monet ruotsalaiset mukana hyökkäyksessä omaa maataan ja muita maita vastaan joissa niillä on toimintaa. Tarkoitan tällä myös ruotsin laivoja joilla voi tuhota ympäristöa satamassa niissä olevilla tankeilla. Ilmeisesti näillä ja muilla korkeapaine aseilla juuri helsingin teollisuus tuhottiin. Vaadinkin niitä heti siirrettäväksi.

Samoin telakka voi sijaita jossain muualla. Noudattakaa tarkkaavaisuutta maanrakennustöiden yhteydessä niiden aiheuttamat vahingot voivat myöhemmin olla kohtalokkaita. Kun toiminta on vihollistoimintaa työt mennään keskeyttämään heti alueella olevien armeijassa olevien miesten toimesta. Aseita voi käyttää siinä määrin kuin niitä on varuskuntien taholta tuskin on odotettavissa mitään toimintaa niissä on jo ulkomaalaisia sotilaita. Aseita kannattaa hankkia tai tehdä itse ja jakaa niitä omille sotilaille.

Hämeenläänin pääesikunnan vastaava upseeri Viestimies Arto Nieminen ampumisesta Olin yhteydessä eilen EMI finlandiin vaatiessani korvauksia kappaleideni luvattomasta käytöstä ja sovin tapaamisesta. Sen jälkeen illalla loikoillessani läheinen torni alkoi ampua kylkeen aivan samaan tyyliin kuin ampui aiemminkin.

Nytkin istuessani kirjastossa ase ampuu koko ajan ja se aiheuttaa lähinnä hermostumista ja pelkoa jne. En ole koskaan aiemmin pelännyt tässä kirjastossa eikä täällä nytkään ole edes ketään joten se johtuu ampumisesta.

Helsingissä aiottu tapaaminen EMI: Huomasin Kultanaamion netissä jokin aika sitten kun sen sinne joku laittoi youtubeen ja aloin kuunnella tarkemmin että tuohan on minun biisini.

Sävelsin ne yhdellä kertaa syksyllä ja ne kuuluvat sävellyksen toiseen säkeistöön taustoiksi jonka rungon muodostaa nyt jo netissä oleva demo. Samoihin aikoihin silloin keväällä tuli myös ohjelma Yrjänästä joka oli matkustanut Torniosta kurssikeskuksen ryhmän mukana esiintymään eteläsuomeen.

Heillä ei ollut keikkoja muualla kuin kursien yhteydessä päättäjäisissä ja Yrjänä etsi levy yhtiötä omakustanteelleen joka soitettiin ohjelmassa ja se nyt sisälsi Yrjänää itseään eli kaikistapaskinta musiikkia mitä suomessakaan on. Voitte itse kuunnella mitä paskaa se suolsi ostamalla sen lp: Sen jälkeen soiteltuani helsingissä syksyllä seuraavana keväänä ilmestyi radioon soimaan kerran se Kultanaamio mutta kun se ei sen enempää soinut radiossa jätin sen asian siihen.

Sen oli joku äänittänyt soitellessni niitä se Ruoste kuuluu taustaksi Kultanaamion kertosäkeen taakse ja sen Ruosteen kertosäe on kokeilua mitä se ehkä voisi olla ei mitään valmista vielä mutta kun joku äänitti sen sekin kuulostaa yhdeltä kappaleelta. Samoin Kultanaamion alku mukaili silloin Picturea ja soitin siihen bassokuvioita kitaralla ja tämän äänittäjän korvissa se kuulosti taas eri kappaleelta. Nyt kun se ilmestyi nettiin kuuntelin tarkemmin uudelleen ja sehän oli silloin mun tekemäni osio siihen Pictureen.

Silloin soitellessani paikalla oli paljon väkeä joku siis äänitti koko session ja välitti sen eteenpäin. Tämä ampuminen joka on nytkin päällä täällä on mielenterveyspotilaiden valvontaan käytettävä laite ja Riihimäen paikallisradio esitti silloin tuon ohjelman Yrjänästä ja Lilithistä.

Siinä sanottiin että se sosiaalihuollon ja mielenterveyshuollon terapia ryhmä joka tervehtyy esiintymällä ja se on Kauko Röyhkän joka on Lapin läänin kulttuuri sihteeri järjestämä. Siinä kysyttiin Yrjänältä jonka oikeaa nimeä en muista että aikooko se päästä normaaliyhteiskuntaan niin se sanoi ettei se ikinä pääse sinne eikä haluaisikaan niinkauan kuin soosu maksaa laskun.

Mutta että se toivoo musiikkinsa korvaavan jotain ihmisille siitä. Sitten tuli sitä paskaa jota se sanoi progeksi. Akustinen esitys kitaralla yksin livenä jotain progea. Siinä siis tietoa etukäteen "Yrjänästä" ennen tapaamistani EMI: Se nauha on siis edennyt rikollista tietä edelleen näiden kaupungillakin näkyvien kaiken kuulevien ja näkevien vehkeiden kautta Kostiaiselle tai jollekin muulle kaikki "tuntevalle" ufomiehelle joka jakaa matskua maksusta joillekin paskiaisille joita tohon porukkaan kuuluu.

EMI muuten taitaa olla feikkiä sekin tai ehkä parempi sanoa rikollinen jos sekään riittää ainakaan musiikin kanssa sillä ei ole mitään tekemistä.

Lisäksi vielä Riihimäen keskusvankilassa ammuttiin aika rajusti juuri silloin kun tuo kurssi ryhmä esiintyi siellä. Siellä viisi nuorta kuoli muutaman viikon sisällä väitettiin että ne oli itsemurhia mutta eihän sellainen olisi totta.

Tämä Tehotankki ryhmittymä on nimenomaan pohjoisesta ja kun siellä ihmisiä on vain muutamia tuhansia on kyseessä sama porukka. Tämä porukka käyttää juuri vankiloita ja mielisaarailoita ja sossua ja he itse esiintyvät siellä sekä hoidokkeina että hoitajina.

Sitä kutsutaan vanhaksi liitoksi ja juuri siitä "yrjänä" kertoi radio ohjelmassa silloin että he sekä hoitavat yleisöä eli kurssilaisia päättäreissä että itseään. Tämä mielestäni vaikutti omituiselta kun kurssit koskivat kaikkea normaalia eli mitä siellä nyt on työhön valmistelevaa opetusta ja tässä Lilithissä taas on kyse hullujen mielenterveyden parantamisesta. Se oli sen verran pimeää matskua että se jäi silloin mieleen.

Vähän niinkuin nytkin Aivan älyttömästi heti sen jälkeen kun on ollut yhteydessä niihin alkaa joku valvonta tuntua enkä ihmettele sehän oli ja on kai nykyäänkin vartioitu ryhmä mielenterveyspotilaita Lapin läänistä joita valvotaan läpi elämän. Tulee myös mieleen suomen viihdemaailmassa käyvä suuri kato kun ajattelee mitä väkeä siellä nykyään majailee.

Nämä "muusikot" ovat lähinnä kai sotilaita jostain ulkomailta joilla on valtavia vaikeuksia päästä edes julkisuuteen omin avuin ja siksi osoitan tämän kirjeen myös kaikille julkisuudessä työskenteleville. Sitten vielä tästä samasta kappaleesta P. Sitten vielä tästä samasta kappaleesta Picture on suoraan kopioitu syksyllä julkaistu World Trade Center lentokonekaappaus. Julkaisin sen keväällä mp3. Siinä mainittiin eri sopimus joka täytyy ensin tehdä ja sitten saan etukäteis-maksun jos materiaali hyväksytään käyttöön.

Se oli siis hyväksytty käyttöön jo varhain sinä kesänä ja "iskua" oli ruvettu valmistelemaan syksyksi. Sitten ilmestyi sarja elokuvia mm. The Cell jonka juoni on suoraan kopioitu novellistani Selli joka myös oli luettavissa mp3.

Nyt kuitenkin tältä osin sopimushan ei silloin ole pätevä mutta noudatetaan kuitenkin pakollista maksua käytetystä materiaalistani.

Tämän kohtauksen Picture saaman valtavan suosion ja huomion myötä syntyi mm. Se levisi nopesti samaa levityskanavaa pitkin kuin muukin materiaalini ja siitä tuli maailman suurin sanomalehti.

Samalla syntyi City ja monia muita pikkulehtiä joilta aiemmin vaadittu lupa julkaista tietotoimistojen uutisia puutui mutta joka minun julkaisemallani ja omistamallani materiaaliaalilla taas on. Näin omaisuuteni kasvoi ja kasvoi kunnes päädyttiin siihen jokin aika sitten että omistan koko maapallon.

Se että rupesin arvostelemaan EMI: Olenhan haukkunut Ruotsiakin koko ajan jo ainakin vuoden. Kaikki nimet jotka mainitaan kirjoituksissani ovat vain sitä suuntautumistani teitä kohtaan missä sitten liettekin.

Tähän vielä siis lisää kyselijöille. Tein siis nuo osiot Pictureen lokakuussa CMX: Sen oma projekti CMX: Siis sillä oli silloin se EP josta puuttui soittimia ja se sanoi että sillä on keikkoja vuoden syksyyn asti Lilithin kanssa joka on siis Lapinläänin sosiaalihuollon ja mielenterveystoimiston ja kulttuurisihteerin yhteistyöprojekti, mutta sitten ei ole tietoa.

Sillä ei ollut mitään bändi kokemusta siihen asti eikä ne teokset olleet häävejä. Siinä se mainitsi ettei siitä saa palkkaa ollenkaan vain pävärahaa mutta että sossu maksaa asumisen ja ruoan. Siellä Lilithin tiloissa ei sen mukaan ollut muuta kuin raituri ja mikseri ja sen oma basso ja kitara ja sen kaverin rummut kun ne olivat sossun tai kunnan tiloja.

No kun sitten tämä Kultanaamio ilmestyi alkuvvodesta pari kolme kuukautta sen jälkeen kun sen tein ja Vuosi siitä kun kuulin Riihimäen paikallis-radiossa tämän kurssikeskuksen tekemän ohjelman jossa "Yrjänäkin" oli, oli Soundissa juttu Kultanaamion tekemisestä siinä "Yrjänä" oli saanut viulistin jonnekin oikealle studiolle ja sillä oli siinä oma bändi CMX Torniolaisia jätkiä jotka se oli tuntenut jo kauan ja se levy oli jo ilmestynyt EMI: Miten se voisi olla mahdollista?

Kyllä se juttu oli ihan täyttä valehtelua ja ne biisit on tehty jossain ammattimuusikoiden kanssa todella hätäisesti sen jälkeen kun ne tein etten ehtisi ensin. Tässä vielä hiukan tietoa yrjänästä ja Lilithistä. Yrjänä kertoi siinä radio ohjelmassa että hänellä on vähintään kaksivuotinen sopimus Lilithin kanssa jonka jokainen potilas allekirjoittaa itse liittyessään Lilithiin. Sinä aikana potilas sitoutuu elämään Lilithin ehdoilla kunnan laitoksessa tai missä ne nyt sitten liikkuvatkin.

Sitä sopimusta ei voi itse purkaa vaikka haluaisikin se oli sillä lailla pakkolaitos mutta yrjänä sanoi ettei sinne tulekaan ketään joka ei haluaisi sitä koko aikaa olla siellä. Lilithille kuuluu kaikki hyöty mikä potilas tekee sinä aikana ja siin kohdassa haastattelija kysyi että miten sun biisit?

Yrjänä sanoi että onhan hänellä tekijän oikeudet ja että kun sopimus loppuu hän saa tehdä ne vapaasti, se on niin kuin rahaa pistäisi pankkiin. Nyt lokakuussa kun tein Ruosteen ja Kultanaamion Helsingissä niillä kummallakaan ei ollut mitään nimeä silloin mutta sanat ja sävellys olivat kuitenkin ne mitkä ne ovat nytkin oli yrjänällä siis vuosi aikaa parantaa itsensä esiintymällä Lilithissä.

Niillä oli marraskuussa muistaakseni sinä vuonna vielä ennen joululomaa Lapissa esiintyminen Alkuperäiskansojen messuilla Vantaalla ne kestivät kai pariviikkoa ja siellä yrjänä painoi täysillä mukana tietämättä että samaan aikaan jo tehtiin pohjia mun biiseihin jossain studiolla, jotka joku sitten lauloikin ehkä ei kuitenkaan yrjänä ja ne julkaistiin jo alkuvuodesta koko maassa.

Tässä on selviä faktoja siitä ettei yrjänä ole laulujeni tekijä eikä niitä kukaan muukaan ole tehnyt kuin minä. Se oli jo toinen kirje sen jälkeen kun huomasin netissä olevan Kultanaamion ja tunnistin sen omakseni. Nyt ei ole siis kyse mistään lainauksesta vaan koko biisi on sellaisenaan vain äänitetty bändin kanssa siitä esityksestä jonka tein kitaran kanssa Helsingissä Voitte itse tältä CMX: Julkisuudessa kerrottiin että se alkoi sen levyn teon noin kuukautta paria ennenkuin se jo julkaistiin.

Tämä tarkoittaa käytännössä sitä että ne treenaamatta milloinkaan yhtään niistä biiseistä yhdessä äänittivät ne toisistaan erillään ja jälki jätettiin siis EMI: Ei myöskään selviä milloin sopimus EMI: Siis mitä varten EMI olisi jättänyt kaikki yrjänän biisit treenaamatta ja äänittänyt ne pelkästään jossain sekavassa muodossa äkkiä jos yrjänän sinä vuonna lähettämä demo materiaali olisi sitä kiinnostanut sopimuksen tekoon asti.

Näihin vaatimiini selvityksiin EMI ei pysty vastaamaan joten tästä edeskin päin nämä kaksi biisiä kuuluvat minulle. Arto Nieminen jatkoa Ja yrjänän kakku oli muistaakseni puheenaiheena myös siinä ohjelmassa sitä oli kai aika lailla vielä jäljellä kun Lilith loppuu se oli lusimassa jostain radioilla tehdyistä murhista muistaakseni. Ne tapahtuivat silloin jossain kurssikeskuksen soluissa ja silloin oli lehdissä kuvakin yrjänästä Nutritionin esitteessä jossa se näytti pahalta pirulta.

Se taisi joutua suoraan pakkohoitoon niistä jutuista. En mä muista niin tarkaan mutta siinä oli jotain siitä menetelmästä millä ne saatiin kiinni. Kun se riivaaminen alkoi siellä solussa ne oli sopineet etukäteen että ne jää kyttään sinne kun se äijä tulee sinne. Siellä oli jotain aikuisia karjuja odottamassa sitä murhaajaa kun se tuli sinne sen uhrin kimppuun joka kai oli tajuttomana.

Ne ryösti niitä sillä tavalla. Siinä oli useampikin radisti mukana muistaakseni, luin siitä lehdestä olisikohan ollut Alibi tai Rikos en nyt muista mutta siinä oli kuva yrjänästä joka jäi mieleen kun se oli niin pahan näköinen. Nyt täällä Tukholmassa ammunta jatkuu Hampaita ampuu joku niin saatanasti ettei välillä tiedä mikä hammas muka on kipeä. Hammas itse on aivan terve mutta kun siihen ampuu sattuu niin saatanasti.

Nyt kun selailin nettiä huomasin että Lilith on sen omien sanojen mukaan perustettu Missä se Lilith nyt on joka perustettiin jossa Röyhkä ja Yrjänä olivat myös?

Se radio ohjelma esitettiin Ylen kanavalla Riihimäen paikallisradiossa ja lisäksi niillä oli esitys helsingissä jollain kanavalla niiden Alkuperäiskansojen messujen yhteydessä. Lilith oli Rovaniemen kaupungissa toimiva yhteistyö hanke johon osallistuivat pitkäaikais hoidokit. Silloinhan Yrjänä jonka se sanoi olevan sen toinen etunimi eikä sukunimi niinkuin nykyisin oli juuri ollut julkisuudessa siitä että joutui pakkohoitoon niistä murhista.

Ja Kauko Röyhkä joka käyttää myös nimeä Risto Backman haki jonkinlaista nimeä hoitamalla tämän sairaan äijän siihen terapiaryhmään joka käytännössä päästi sen vapaaksi. Sen jälkeen kun ne lilithit esiintyivät Riihimäellä Kurssikeskuksissa ajoi sen kurssi keskuksen bussi jossain lahdessa ojaan ja syttyi palamaan. Seitsemän taisi kuolla siinä silloin. Kirjoitin tuossa aiemmin tuosta ampumisesta täällä tukholmassa ja helsingissä joihin minun kokemukseni rajoittuvat ja nämä nutritionin radar vehkeet ovat juuri niitä millä sitä ammuntaa suoritettaan.

Täälläkin asuu tuossa naapurissa nuoria opiskelijoita joilla kursseina juuri Nutrition Swedenin oppisuuntia. Siellä opetetaan suoraan tappamaan niillä vehkeillä. Selailin yhtä sellaista vihkoa ja siinä on kaikki sairaudet esitelty mihin kohtaan ammutaan kun halutaan mitäkin sairautta.

Aika sairasta vai mitä? Suomessakin on tällaisia kurssikeskuksia missä ammutaan oikeasti ihmisiä kuoliaiksi Järvenpäässä ainakin on yksi. Sieltä karkasikin yksi muija seitkytluvulla ja se tuli bussilla sieltä Lahdesta Kangasalle ja meni poliisiasemalle kertomaan että siellä tapetaan ihmisiä. En tiedä miten sen jälkeen kävi siitä ei silloin tullut tietoa. Varoitan vain päästämästä näitä sairaita hulluja mihinkään julkisuuteen sen jälkeen kun niitä on tuomittu ne saa siitä hirveitä pomppuja ja alkaa tappamaan keitä vaan.

Tuo Risto Backman niminen kaveri tuomittiin muistaakseni jo kuuskymmentä luvun lopulla pakkohoitoon Tampereelta. Se asui juuri Ruutanassa niihin aikoihin. Se oli joku kuusitoista silloin ja sitten se ilmestui muutaman vuoden kuluttua takaisin Kauko Röyhkä nimisenä.

Se Rovaniemi vai mihin ne lähetetään vuotaa kuin seula siellä on kai liian vähän väkeä vai mistä se johtuu ne on niin erilaisia siellä ja sitten ne hullut tulee välittömästi takaisin entistä koston haluisenpina.

Kyllä ne hulluja on kun ne pakkohoitoon tuomitaan moni on tappanut kymmeniäkin ei niitä tietenkään vankiloissa voi pitääkään. Eikä hoidossakaan niinkuin näkyy.

Sen Backmanin eli Röyhkän veli asuu Ruutanassa yhä kai vieläkin Pasi Hakala nimisenä mikä on Röyhkänkin alkuperäinen nimi ja silloin kun Röyhkä julkaisi sen ensimmäisen teoksensa Pasi toi sen kasetin bileisiin ja me kuunneltiin sitä joka ilta.

Melkein heti sen jälkeen uutena vuonna se saatanan Ripa yritti tappaa mut jo ilman mitään syytä ei, olinhan mää kuunnellut sen teoksia. Sitä mää tarkoitan tässä Yrjänän tapauksessakin että se ON hullu ja tappaa ihmisiä kai aina niin kauan kuin elää ja samoin Ripa. Jos niitä kukaan ei pysty vangitsemaan ja pitämään poissa niin selvähän se on että niistä tulee saatanasti riesaa ja ne täytyy itse tappaa.

Muistakaa nyt ottaa ne vakavasti siinä mielessa. Miehiä ja naisia ja lapsia ja kokonaisia perheitä se tappoi. Niinkuin kerroin siellä asui se Tuomisto patologi sen Ripan naapurina ja se aina todisti jotain muuta niin ettei se jäänyt kiinni ennekuin Tampereella jostain toisesta murhasta mistä se joutui ei vankilaan vaan hoitoon josta se vapautui melkein heti. Se on tapahtunut ilmasta käsin koska pyöra on koko ajan ollut mukanani.

Tämä on toinen kerta kun runko on samallalailla polttoleikattu poikki. Tuli mieleen ne kerrat kun eturengas lukittiin kesken ajon ja lensin tangon yli ja vasta seuraavana yönä alkoi rintaa pakottaa ja se kesti ainakin viikon kummallakin kertaa. Onneksi huomasin että se on poikki. Mutta kuka vittu tämän kaiken maksaa? Nyt mun täytyy hommata uusi pyöra ja se on ainakin sadas kerta kun sama homo rikkoo siitä jotain niin ettei sillä voi ajaa. Alkaa kyllästyttää koko homma.

Huomasin muuten juuri valittavani seven elevenissä hei Tätä uskomatonta tapausta purkaessa huomasin että koko Aura lp on mun tekemääni esitystä jossa oli lopussa se Picture englanniksi ja se alkoi Kultanaamio kappaleella ja sen koko shown nimikin oli Kultanaamio. Osa suomeksi ja osa englanniksi Siinä oli mukana Wonderwall englanniksi aivan siinä muodossa joka soi mediassa mutta se jatkui tauotta siihen tuli Elokuun kruunu perään.

Se on sen kertosäekin, "hei jos unohdat kaiken Sitten siihen tuli niitä muita siihen perään Ruoste oli siellä jossain keskellä ja Picture viimeisenä.

Esitin sen nokalla muutamalle kymmenelle kuuntelijalle ja laitoin kaikki sanatkin ylös vihkoon ja äänitin ne mutta ne sitten varastettiin. Silloin tuli jotain häiskiä myös juttelemaan sen jälkeen siitä että he aikovat käyttää sitä musiikkia mutta en ottanut sitä niin todesta.

Kun pääsin pois marraskuun alussa pois melkein heti soi Kultanaamio yhden kerran radiossa mutta muuten CMX ei esiintynyt kuin soundissa. Sitten kyllä kevät talvella alkoi Wonderwall soida radiossa eikä sille silloin voinut mitään kun ei ollut nettiä eikä mitään muutakaan henkilöstöä joka olisi asiaa edes hoitanut Suomessa. Olisi pitänyt mennä kai itse englantiin mutten silloin pystynyt. No Wonderwall on yhä omaisuuttani tekijän oikeudet mulla kyllä on.

Niillä oli siihen aikaan se oikeudenkäynti kesken niistä pojan tekemistä murhista ja Chydeniustakin syytettiin silloin osallisuudesta. Se vaati silloin sitä mun musiikkia poikansa nimiin jotta se saisi jonkun armahduksen siitä pakkohoidosta.

Mannet myivät sille sen kasetin ja ne on sitten äänittetty Chydeniuksella. No sen jälkeen ne alkoivat ilman vastalauseita kohdistaa muhun sitä vihaa joka sen poikaan osoitettiin, poliisit ravasivat tappelemassa ja haastamassa riitaa jatkuvasti.

Enhän mää tiennyt tarkkaan silloin mistä se johtui kun niitä tuli päälle jatkuvasti. Sitä selittää tilanteen jollain yleisellä tilanteella kun ei tajua ollenkaan mitä se on. Aika paljon sitä tuli tapeltua kymmeniä kertoja ja aika monta pidätystä ilman mitään syytä. Siinä oli mukana Kari Varvikko joka asettui siihen naapuriin pitämään lehteä se oli iltasanomien päätoimittaja niihin vähän aiemmin.

Se on kai Chydeniuksen veli tai ainakin ihan samannäköinen. Sieltä tuli kaikkea paska sakkia riehumaan mun mökille. Niin se jatkui monta vuotta vaikkei se Yrjänä menestynytkään ollenkaan tai ehkä juuri sen takia olihan se oikeudenkäynti ollut koko Suomen huomion kohteena muutaman vuoden. Kaikki muisti sen eikä se saanut esiintyä radiossakaan juuri ollenkaan.

Sitten vuonna julkaisin netissä Picturen ja pari muuta biisiä ja ne meni suoraan New Yorkiin siinä terroristi iskussa joka on sekin mun tekemää Tässä vielä pitempi versio Tätä uskomatonta tapausta purkaessa huomasin että koko CMX: Osa suomeksi ja osa englanniksi.

Tein silloin biisejä peräkanaa ja esitin sitten niitä siinä showssa. Siellä oli muutama sata ihmistä kuulemassa sinä aikana, se soi keskusradiossa ja meni ulkopuolellekin kaikki se tapahtui n. Sitten tein Ruosteesta Love and Death Embracen se oli jo eri biisi ja aihe jonka tein aiemmin novelliksi. Siinä oli mukana Wonderwall englanniksi aivan siinä muodossa joka soi mediassa mutta se jatkui tauotta siihen tuli Elokuun kruunu perään.

Sitten siihen tuli niitä muita siihen perään Ruoste oli siellä jossain keskellä ja Nimetön ja Picture lopulta viimeisenä. Esitin sen nokalla silloin parille sadalle kuuntelijalle se soi naisten puolellakin keskusradion kautta ja laitoin kaikki sanatkin ylös vihkoon ja äänitin ne ja jaoin niitä kasetteja johonkin hintaan muille mutta ne loput sitten varastettiin.

Siellä oli silloin syksyllä iso porukka niitä teatterikorkeakoululaisia ja sibeliusakatemialaisia jotka olivat juuri menossa mielentilaan niistä radiomurhista ja ne puhuivat että he käyttävät mun musiikkia vaikka väkisin ja saunassa ne ryöstivät väkisin sen viimeisen kasetin mun kädestä muut oli varastettu sillä välin sellistä. Ne toimittivat sille sen kasetin ja ne on sitten äänittetty Chydeniuksella omalla kustannuksella. Tarkistinkin sen mutta ei se ollut missään levy-yhtiö listalla eikä mikään liikeyrityskään.

Sitä muistaakseni mainostettiin Soundissakin silloin muttei siinä EMI: Ihmettelinkin miksi se on kirjastoon otettu kun se oli pimeiltä markkinoilta. Se EMI tuli mukaan myöhemmin ja silloin siellä oli vielä ainakin yksi kappale joka oli suoraan tehty mun kasetiltani ja se on jo suoraan rikos.

Siitä noin vuoden kuluttua tuli ulos se Wonderwall ja tunnistin sen heti omakseni mutta senkään tarkistaminen ei tuottanut tuloksia ei sellaisesta levyyhtiöstä ollut mitään tietoja suomessa eikä mitään yhteyshenkilö tietoja saatavilla.

Se väite että Yrjänä olisi tehnyt nuo kaikki kappaleet mukaanlukien Wonderwall tuli muuten esiin silloin oikeudenkäynnissä kun Chydenius esitti "lisätodisteita" poikansa ja muiden niiden oppilaiden mielenterveydestä esittämällä nämä tekemäni kappaleet todisteeksi eli tämän Herodes nimelle tehdyn Aura lp: Silloin vedottiin siihen että koskaan aiemmin ei ole suomalainen musiikki ollut listaykkösenä Englannissa että kyllä kyseessä on erikoislahjakkaat oppilaat.

Silloin oli huhu liikkeellä että sen vartija Lilithistä olisi todistanut Yrjänän puolesta että se on tehnyt ne kevät talvella mutta ei vartija voi todistaa vangin puolesta eikä siellä kukaan muukaan niitä voi todistaa Yrjänän tekemiksi kun sehän oli jo pakkohoitopuolella.

Siinä keskusteltiin siitä että se olisi tehnyt ne ennen murhia mutta sitten tuli tielle että sehän on silti hullu. Että kyllä tuomioistuin on pakotettu noudattamaan lakia tässä Yrjänän tapauksessa eihän sitä voi millään kiertää.

Silloin oli lehdissä että siitä on tehty uusi lain muutos jonka avulla tämä poika ja ne muut pääsisivät pakkohoidosta johonkin erityis lahjakkuuteen vedoten mutta sanoohan sen järkikin ettei sellaista saa menemään läpi murhatapauksessa.

Senhän piti lusia ne murhat vankilassa mutta kun se todettiin hulluksi niin se pantiin pakkohoitoon ja ne muutkin olivat menossa hoitoon Rasmus ja keitä kaikkia siellä oli. No sen jälkeen tuli hiljaista siitä oikeudenkäynnistä ei puhuttu julkisuudessa ne tiedot CMX: Joka tapauksessa sen tuttu.

Sieltä tuli kaikkea paskasakkia riehumaan mun mökille. The Rasmus julkaisi sen Fallingin täysin tuntemattomalle Dynasty levy-yhtiölle jolla myöskään ei ollut mitään henkilökuntaa eikä puhelinta vain nämä bändin jäsenet itse ja nehän olivat jo hullujen huoneella.

Siihen asti ne olivat olleet Warnerilla mutta se ei näköjään suostunut julkaisemaan Fallingia. Silloin tutkinnoissa etsittiin laitteiden valmistajaa ja keskusteltiin siitä olivatko nämä syytetyt valmistaneet ne itse kun ne olivat sen näköisiä mutta sen näköisiä ne ovat, Tehotankki valmistaa niitä lisenssillä Tampereella. Nämä kaikki "yhtiöt" ja bändit ovat siis rekisteröimättömiä ja täysin laittomia todennäköisesti juuri Kostiaisen viritelmiä yhdessä entisen sukuni kanssa jotka tekevät niinsanotusti "hyvää" mutta vailla mitään valtuuksia ja laittomasti, julkisuudessa niitä tekeleitä ei saa esittää missään mediassa.

Huomasin että Him on myynyt 4,5 miljoonaa levyä kaikkiaan ja Rasmus 2,5 miljoonaa levyä. Mun biisejä siellä on vain Falling ja When Love and Death Embrace ja se FORD mutta se valvonta laite kyllä äänitti kaikkea muutakin, puolivalmiita ja hylättyjä biisejä joita ei voi edes muistaa, inhottavaa että niitä sitten tulee jossain muodossa esiin myöhemmin.

Lisäksi tuo veri tippuu oli mun Lies kappaleesta jota ei ole kyllä kuullut kukaan muu kuin minä ja nuo kytät. CMX on kai yhteensä myynyt satojatuhansia levyjä ja niistä kolme ensimmäistä on mun kokonaan sanoittamaa ja niitä sävellyksia on ne tyypit tehneet niihin itse osaan ja minä yhden älpeellisen verran.

Alkupään biisit on mun tekemiä melkein kaikki. Sitä on vaikea muistaa mitä kaikkea sitä on tehnyt, ne pitäisi laittaa ylös ja ilmoittaa minulle ja maksaa asiallisesti ennen julkaisemista. Ruotsissa mun novellista Ruoka tehtiin melkein suora elokuva kopio Kocken, ei siitäkään ole kukaan mitään ilmoitellut ja ympäri maailmaa julkaistaan niitä ajatelmia ja kehitelmiä joita mun olemus ja teot ja teokset herättää noissa valvonta laitteissa. Sitten vuonna julkaisin netissä Picturen ja pari muuta biisiä ja ne meni suoraan New Yorkiin siinä terroristi iskussa joka on sekin mun tekemää.

Sen jälkeen ei kyllä ole ollut ketään joka ei olisi velvollinen maksamaan mulle mutta ketään ei ilmoittaudu. Kaikki on mun mutta kaikki jatkavat hommiaan niinkuin ei olisi mitään tapahtunut. Esimerkiksi EU tuli juuri suomeen mutta mitään EUta ei silti tapahtunut. Mitään eroa ei ole entiseen suomeen tullut paitsi että kukaan ei enää tee mitään ja mun pitäisi pitää tätä pystyssä yksin. Onhan mulla hyviä biisejä joilla saa aika paljon kinutsuilta mutta ei se jatku nytkään enää kun Ylönen on skeba ja Valo ei toimi.

Ne haastaa vaan riitaa Jussin kanssa ulkomailla ja sieltä tulee mustalaisia lisää ja lisää. Täällä tukholmassakin on valtavia aaltoja venäläisiä hulluja joita lähetetään sieltä pois juuri Ylösen ja Valon takia kun nehän on niitä itse. Katselin juuri myös CMX: N sivua siellä on todella vuodelta hieman erinäköinen tarina kuin mitä samaan aikaan YLE: Sehän oli hullujenhuoneella silloin kun sen muka piti säveltää noi mun biisit.

Voihan sen jokainen itse tarkistaa sen vuoden lehdistä esimerkiksi mitä silloin tapahtui. En mää ala liikaa kunnioittamaan tuon kokoista asiaa, jos ei EMI lakkaa ja Sony BMG niin se loppuu kokonaan on se liian pieni julkisuuteen vaikka kyllä tässä kai pääasiana näyttää olevan Chydeniuksen perheen pelko ja suoraan sanoen ne on sairaita ihmisiä ja pahasti ja sanoudun kyllä siitä irti tässä ettei kukaan vain sotke mua eikä mun teoksiani mihinkään niiden tekoihin.

Arto Nieminen Kyllähän niistä sopimuksista ja tulevaisuuden teoista silloin puhui joku minullekin mutta kun en suostunut niihin. Seitsemänkymmentä luvun alussa tampereella vaikutti Five niminen bändi joka teki hyviä biisejä ja jolla oli paljon keikkoja. Sony bmg joka toimi silloin samassa talossa Kalevassa yhdessä Love Recordsin kanssa teki silloin sopimuksen sen kanssa sillä ehdolla että Jari Tuomi ruutanasta tuli rumpuihin ja ne julkaisi yhden singlen.

Ne sai siitä tukun rahaa ja laulaja osti uuden Celican jolla ajeli studiolle ja takaisin. Five jätkille ilmoitettin että sitä singleä on jaeltu rautakirjan kautta koko suomeen ja niille annettiin niitä itselle nähtäväksi. Tosiasiassa niitä ei oltu jaeltu ollenkaan vain ne muutama kappale joita ne itse saivat ja ne joita oli hämäykseksi annettu rautatie-asemalle ja linja-autoasemalle ja pariin levykauppaan ja Kostiainen ja sen poika Juha asuivat siinä vieressä kerrostalossa ja tarkkailivat sitä studiota sillä Sonyn radarilla joita Chydenius joka veti Sonya toi maahan.

Ne äänittivät silloin koko älpeen kalevassa Sonyn ja Love recordsin yhteisellä studiolla Chydeniuksen kanssa ja sitten ryypättiin. Lisää viinaa tilattiin Jari Tuomen toimesta ja sitä saapui toimittamaan Kaino Nurmi ruutanasta. Se oli pontikkaa johon oli sekoitettu lasijauhetta ja sitä juotettiin vain biisien tekijä kaksikolle jotka alkoivat kohta yrjötä verta lavuaariin vuorotellen.

Ei se loppunut ollenkaan ne kuolivat ja pihaan ajoi kangasalan kunnan ambulanssi. Ruumiit vietiin kangasalle ja siellä patologi Tuominen joka toimi kuolemansyyn tutkijana todisti myöhemmin että ne kaksi olivat ajaneet ojaan suinulassa sillä celicalla jolloin toinen kuoli ja toinen halvaantui kokonaan ja kuoli myöhemmin.

Siitä tuli myöhemmin uutinen lehtiin, Soundi mm. Se Celica meni ruutanaan, se maalattiin ja sillä ajeli milloin kukakin. Niiden kaikki kamat ryövättiin sieltä keikkabussista jota oli säilytetetty ruutanassa Tuomen pihassa ja ne äijät olivat jo myymässä sitä kun niiden kuolleiden sukulaiset ehtivät väliin. No ne kaksi jätkää olivat se bändi joten se lopetti mutta ne olivat kuitenkin ehtineet äänittää sen levyn valmiiksi ja siihen tuli laulamaan Paul Oxley joka lauloi sen yhden ainoan raidan ja se levy julkaistiin Paul Oxley Unitin nimellä.

Se Five oli siten ensimmäinen bändi tämän Sonyn historiassa ja viimeinen. Tämä sama porukka teki juuri niihin aikoihin jatkuvasti ryöstömurhia. Ne putsasivat tehtaiden työläisiä joita asui tehtaiden puutaloissa ruutanassa ja kalevassa ja muulla sitä mukaa kun ne säästivät rahaa. Kokonaisia perheitä "muutti" johonkin ja niiden säästöt katosivat pankista ja omaisuus myytiin. Patologi Tuomisto hävitti ruumiit ja todisti väärin ja valehteli niin ettei kukaan pystynyt yhtään mitään.

Kyse ei siis ollut lainkaan ollut musiikin tekemisestä vaan yleisestä ryöstelystä ja murhaamisesta niissä yhteyksissä siihen asti, se vain oli yksi laajennus siihen rikollisuuteen jota se porukka harrasti.

Sitä radio-ohjelmaa joka tehtiin silloin mun keikalla nokalla oli juontamassa Rane Raitsikka radio cityä varten. Se jätti lupaamansa palkkion maksamatta vaikka ne esitti sen ohjelman uusintanakin, silloin ne alkoivat kai miettiä että sehän on helvetin hyvää musiikkia että hehän voisivat julkaista sitä itse.

Tämä Jari Tuomi joka soitti silloin Five yhtyeessä ja osallistui niiden kahden Five miehen murhaan asui juuri silloin ja asuu yhä Rane Raitsikan kanssa Los Angelesissä jossa Smack teki keikkoja klubeilla ja osallistui mitä suurimmalla todennäköisyydellä myös tähän "kaappaukseen".

Myös Harri Anttila jonka nimellä Rasmus luvulla esiintyi kuului tähän samaan jengiin ja hän on käsittääkseni patologi Tuomiston poika.

Joka tapauksessa nämä perheet Backman Kauko Röyhkä , Kostiainen ja Tuominen asuivat ruutanassa vierekkäin ja toimivat sieltä käsin koko pirkanmaalla. Siellä oli vielä kuusikymmentä luvulla konepistoolivartijoitakin jokaisen tien varrella joka ruutanaan johti estämässä sinne pääsyn ja siellä oli itsenäinen energialaitos joka tuotti sähköä ja lämpöä. Tällain porukka siis yrittää esittää musiikkiani laittomasti ja myydä sitä levykaupoissa ym.

Tähän asti ei minkäänlaista yhteyttä kehenkään tuohon porukkaan kuuluvaan ole syntynyt mikään näistä yrityksistä ei vastaa yhteyden ottoihin joten olen alkanut levittää tietoa tästä netissä jottei enempää vahinkoa tapahdu. Myös tukholmassa tapahtuneisiin ampumis tapauksiin näillä korkeapaine aseilla joissa on kuollut ja vammautunut kymmeniä tuhansia ihmisiä on syyllinen tämä sama militaristinen porukka.

Mielestäni armeijan pitäisi ottaa tilanne haltuun tältä osin, tämä Kostiaisen tehdas tampereella valmistaa aseita ja levittää niitä tähän yksityisarmeijaan kuuluville. Myös Helsingin kouluissa riehuu tämä sama ryhmittymä sabotoiden niitä valmiiksi tuhoa varten.

Istuin täällä seven elevenillä selvittämässä tätä Teoston rikoksiin liittyvää asiaa ja laitoin niitä tapahtumia ylös kun joku yhtäkkiä poisti kaikki mun ylös kirjoittamat asiat kuvasta. Niinkuin sanoin ei täällä Tukholmassa internet toimi vaikka kuinka vaittäisivät. Kultanaamiosta Sitä radio-ohjelmaa joka tehtiin silloin mun keikalla nokalla oli juontamassa Rane Raitsikka radio cityä varten.

Smack esitti sitä keikoilla ja vähän myöhemmin Smack sitten äänittikin sen When Love and Death Embracen yhdessä Ville Valon kanssa ja se julkaistiin Sony bmg: Harri haki itse suinulassa sijaitsevan tehtaan pihasta lasijauhoa josta valmisti pillereitä. Tai niin sanottiin, tosiassa Harri käytti rotan myrkkyä jotka olivat tabletteina. Harri liikkui Tuomiston mukana poikana ja ne menivät isänsä kanssa käymään usein sorilla jossa myös Nurmi oli töissä poliisivankilassa ja Harrin äiti keittiöllä.

Siellä tapahtui joku kuolemantapausten suma jossa oli kuulemma käytössä lasijauhe Jive pulloissa. Samoihin aikoihin tapahtui Pirkanmaalla se kuuluisa tanssiais murhenäytelmä jossa 15 ihmistä joutui sairaalaan kun Jive pulloihin oli laitettu lasia. Sielläkin Harri luultavasti oli myymässä äitinsä kanssa. Nurmi ja muut poliisit Ruutanasta toimivat silloin järkkäreinä tansseissa ja ruutanassakin oli tanssilava.

Se Tuomiston äiti julistettiin hulluksi ja Nurmi sai potkut sorilta ja joutui lusimaan. Sitä ruvettiin sanomaankin Jive äijäksi ja se oli etsintäkuulutettukin mutta Tuomisto kai suojeli sitä. Asuassamme ruutanassa naapurin äiti alkoi oksentaa verta saunan jälkeen niiden juoma-pullot olivat verannalla ja sinne oli sujautettu pillereitä.

Silloin muutamat näkivät kun joku juoksi karkuun ja ne tuntomerkit sopivat Harriin. Toinenkin naapurimme kuoli verenpurkaukseen saunan jälkeen vähän myöhemmin ja vielä kolmas.

Aivan varmaan voin itse kertoa kaksi tapausta joissa sain lasia Hullu Harrilta. Ensimmäisen kerran kostoksi sen nahkatakin pilaamisesta se laittoi uutena vuonna pari pilleriä kaljapulloon mutta yrjösin ne melkein kaikki ulos ja annettuaan sen se kiiruhti edelle ja silloin se koetti ampuakin mut väijyksistä. Sillä oli silloin arsenikkiakin pienissä natsoissa joita se oli asentanut tien varteen. Konttasin pakoon ja olin hangessa piilossa kun se ammuskeli tieltä sinne ja heitteli niitä kaasupanoksia mutta ne hukkuivat lumihankeen.

Se puhui naisen äänellä että kannattaa kastella naamaa Toisen kerran juhannuksena tultuamme Yyteristä Harri osti vielä pontikkapullon Nurmelta ja laittoi siihen pillereitä otin yhden ryypyn ja aloin paskantaa verta mutta se meni onneksi ohi.

Tuli vaan mieleen että Harri oli sillä kurssilla Sibelius akatemiassa jolla Ylönen ja kumppanit olivat ja se tietääkseni pääsi sinne esitettyään pääsykokeissa mun Witch biisistä sen loppu kohtauksen pianolla ja esiteltyään sen omanaan. Lisäksi vielä tuli mieleen että olin sibelius akatemialla tekemässä remonttia ja soittelin sinne jääneellä pianolla juuri sitä melodiaa ruokatunnilla.

Se on siis melko varmaan kytänyt mun elämää isänsä laitteilla ja samaistunut jotenkin liikaa. Sibelius akatemiassa olevia opettajia oli myös Teostossa töissä ja niitä se Harri meni kyttäämään. Kahdeksankymmentäluvulla Harri oli töissä Cabaree Oscarissa Tampereella tiskaajana samaan aikaan kun Pobedan basisti kuoli verenpurkaukseen soundchekissä.

Sen turpa oli veressä ja räässä muttei se suostunut pyyhkimään niitä. Sitä sanottiin babyfaceksi siihen asti koska se oli ihan kakaran näköinen naamaltaan ja muutenkin vielä parikymppisenä. Ne jätkät mursi sen nenän silloin ja pilasi sen ulkonäön. Muistan kun se sitten ampui sen sen toisen jätkän siitä bändistä kerrostalon pihalla siihen autoon juuri siihen celicaan. Se juttu joka oli Musassa oli hieman muuteltu ja siinä oli mukana Juicen haastattelu mutta ei se totta ollut.

Ambulanssi haki ne siitä ja se toinen kai vain halvaantui mutta ei sekään totta ollut kumpaakin se ampui päähän. Se toinen oli muistaakseni nimeltään Anttila ja babyface vaihtoi nimensä sen jälkeen Harri Anttilaksi. Sitten tuli paikalle poliisit Tuomisen johdolla ja Harri pelastettiin. No olihan se tosiaan ihan toisen näköinen kuin babyface Tuominen. Huhuttiin että sen bändin laulaja josta ne kaksi kuolivat olisi ollut vankina kellarissa Tuomisella ja siltä olisi leikattu munat ja sen jälkeen se olisi tullut hulluksi.

Joka tapauksessa sekin katosi johonkin ja väitettiin jääneen junan alle. Ja ne biisit kyllä lähtivät kiertoon, siinä oli helvetisti sen aikaisia suurhittejä, niitä meni ulkomaille, ne jätkät olivat kuulemma kultakaivos. Tiedä sitten mistä ne oli niille tulleet mutta kyllä niistä tunnisti saman tekijän jäljen. Se Paul Oxleyn laulama biisi oli huonoin niistä siinä oli niitä disco biisejä ym. Silloin juuri se sony alkoi toimintansa tampereella niillä eväillä välittämällä niitä ulkomaille.

Niitä on niin vaikea eritellä myöhemmin mutta sama periaate siinä oli että Teosto vallataan ja kaikki levy-yhtiöt ja musiikki bisnes otetaan haltuun. Philipsillä oli siihen aikaan myös levy-yhtiö tampereella ja siellä Teostossa oli helvetisti musiikia joka suoraan varastettiin ja jätettiin maksamatta ja siirrettiin ulkomaille.

Ihmisiä kärrättiin sairaalaan sen Harrin äiti oli silloin keittiöllä töissä kai se siellä oli silloin jotain viransijaisuutta vetämässä kuitenkin vaikka se sai jo putkut Sorin tapauksen johdosta. Näin sen kerran ruutanassa kahdeksankymmentäluvulla ja se oli vieläkin hullunkirjoissa ja sanoi että tulee olemaankin kuolemaansa asti.

Harri ei saanut silloin enää mennä sinne Tuomistolle kun se äiti sanoi että sinä teet sen joka kerta ja se pelkäsi että se kuolee ettei se halua enää valehdella sen puolesta eikä Tuomistokaan halunnut. Harri oli silloin välillä Anttiloilla eikä nekään sitä halunneet, se asui Hervannassa sen sijaisäitinsä luona ja tappoi sen silloin ennenkuin ne lähti jenkkeihin sen Tuomen kanssa saadakseen rahaa sen asunnon myynnistä.

Siellä Los Angelesissa niillä oli sen sonyn haarakonttori joka lähinnä oli postilokero ja roskis. Siellä siis asui ja asuu myös se Rane Raitsikka joka taas sai nimensä Ranelta jonka Anttila ampui Jussilassa ammuttuaan ensin sen isän olohuoneen ikkunasta sillä samalla automaattipistoolilla. Se oli aivan sairasta se Rane löysi isänsä kuolleena ja lähti pakoon. Se Harri jahtasi sitä ympäri kylää ja ammuttuaan sen se pisti sen junan raitelle ja poltti postin. Sen ranen kantapää löytyi radalta suinulasta ja me vietiin se baarin seinälle aurinkoon ja kärpäset pörräs siinä kunnes palomies heitti sen lampeen.

Oili virta vitun ählämit